Karismaattiset johtajat

Karismaattinen johtaja, hm... Tästä lausekkeesta tulee mieleen paljon nimiä sekavassa järjestyksessä: Jeesus ja Muhammed. L. L. Laestadius ja Niilo Yli-Vainio. Kekkonen ja Vennamo (Veikko). Hitler ja Mussolini. Mao ja Stalin. Idi Amin. Thatcher, Palme ja Reagan. Obama ja Putinkin.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. (Enkä tässä halua loukata ketään mainittuja, saati heidän kannattajiaan. Kerroinpa vaan, mitä juolahti mieleen.)

Monia historian hahmoja siis, suurin osa kuolleita. Muutama eläväkin ihminen. Ei oikeastaan yhtään suomalaista nykypoliitikkoa.

Jotenkin yllättävää olikin, että sana karismaattinen ja sanaparit karismaattinen puhuja ja karismaattinen johtaja putkahtivat esiin suomalaisesta nykypolitiikasta puhuttaessa. Kyse on Ylen tekemästä nettitestistä ja sen tulosten raportoinnista. Testin tuloksia selostavien uutisten mukaan Juha Sipilä on puoluejohtajista karismaattisin puhuja.

En nyt oikeastaan halua lähteä arvioimaan sitä, mitä karismaattinen tarkoittaa Ylen sanakirjassa. Sen sijaan esitän joitakin ajatuksiani siitä, mitä sanalla yleensä tarkoitetaan ja millaisissa yhteyksissä sitä käytetään. Kurkistan myös sanan historiaan.

Nykykieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja selittää sanaa näin:

 karismaattinen³⁸

1. usk. armolahjaan perustuva; jolla on jumalallinen kyky.

Erik. Karismaattinen liike hengellistä uudistumista korostava ekumeeninen liike.

2. persoonallaan vaikuttava, vaikutus-, vetovoimainen, ihailun ja sokean luottamuksen kohteena oleva. Karismaattinen poliitikko, kapellimestari. 

  

Karismaattinen on siis persoonallaan vaikuttava, vaikutus- ja vetovoimainen. Lähinnä tästä ehkä on kyse Sipilänkin tapauksessa. Toisaalta voi ajatella, että osa keskustan kannattajista ja laajemminkin suomalaisista näkee tässä johtajassa myös jumalallisia kysyjä, ja häneen saatetaan luottaa jopa sokeasti.

Monissa nykyteksteissä karismaattisuus yhdistetään juuri uskonnollisiin johtajiin, usein myös esittäviin taiteilijoihin. Nettikeskusteluissa on mietitty muun muassa sitä, että luterilainen kirkko tarvitsisi entistä enemmän karismaattisia saarnaajia. Taiteilijoista Vesa-Matti Loiri on julkisen suosionsa perusteella karismaattinen, samoin Kari Tapio oli karismaattinen; monien mielestä myös stadionhurmaaja Cheek on karismaattinen, sanokoon Paavo Arhinmäki, mitä sanoo.

Karismaattisuus näyttäytyy monesti ihmisen sisäsyntyisenä ominaisuutena. Joillakin vain ON karisrmaa, toisilla taas ei. Karismaattisuutta ei voi opetella, vaikka kävisi millaisia esiintymiskursseja. Karismaattisuus on kuin siniset silmät, lahjana saatua. Harmaat silmät tosin voi yrittää muuttaa piilolinsseillä sinisiksi, mutta karsimaa ei voi peittää eikä sitä myöskään voi kepulikonstein saavuttaa. 

Karisma on tietysti lainasana. Taustalla on kreikan jumalallista armolahjaa tai suosionosoitusta merkitsevä sana. (Paljon olemme kreikasta saaneet; ehkä nyt onkin meidän vuoromme antaa Kreikalle.)

Pitkään sana oli suomen kielessäkin käytössä näissä kreikkalaisissa jumalallisissa merkityksissä. Mutta kuten esimerkiksi Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja kertoo, merkitys maallistui 1900-luvun kuluessa muiden kielten mallin mukaan.

Juha Sipilän tapauksessa kyse voi olla siitäkin, että sanan maallistunut käyttö yhdistyy väkevästi jumalalliseen historiaan. Ehkä Sipilä halutaan nähdä joissakin piireissä myös johtajana, jolla on suorastaan jumalallisia kykyjä ja johon voidaan sokeasti luottaa.

Esiintyjänä Sipilä on asiallinen ja perusrauhallinen, tavallisen oloinen suomalainen mies. Tuntuu siltä, että hänen tavassaan puhua ja esiintyä ei ole juuri mitään päälle liimattua eikä ulkoa opeteltua. Tai sitten on opeteltu todella hyvin.

Mutta karismaattinen? Näyttäytyykö näinä päivinä karismaattisena ihminen, joka jostain kumman syystä tuntuu vakuuttavalta siksi, että on homeenharmauteen asti tavallinen? Ehkä kyse on myös mittapuista, siitä, että home-Sipilää verrataan esimerkiksi some-Stubbiin.

Ja vielä. Tunnemmeko karismaattisen johtajan kaipuuta? Onko tämä tunne oikeutettu näinä demokratian ylivallan päivinä? Mahtuvatko kansanvalta ja karismaattinen johtaja samaan lauseeseen? Ja samaan maahan?