Turun puukotukset järkyttivät ja järkyttävät pitkään. Suru, epäusko ja epätoivokin ovat päällimmäisiä tunteita. Uhrit, omaiset ja läheiset saavat kaiken myötätuntomme.
Heti ensimmäisten uutisten jälkeen ihmiset janoavat lisää tietoa. Epävarmuus ja epätietoisuus kalvavat. Syntyy informaatiopaniikkia ja somevellontaa. Rimanalituksia ja ylilyöntejä. Elävää kuvaa kuolemastakin pitäisi saada. Heti! Huhuja ja luuloja, kuulopuheita. Varmaa tietoa on vähän.
Tiedotustilaisuus. Muutama tunti tapahtumien jälkeen viranomaiset astuvat joukkotiedotusvälineiden eteen ja tapahtumista aletaan saada todenmukainen kuva.
Sanomisten kanssa ollaan varovaisia. Nuorehko mieshenkilö, kertoo poliisi. Motiivia ei tiedetä. Ulkomaalaistaustaisuuskin kai mainitaan.
Sitten: Ministeri puhuu tiedotustilaisuudessa ja sen jälkeisissä uutisissa ulkomaalaisen näköisestä (miehestä/henkilöstä). Silminnäkijän haastattelussa ja monissa somekeskusteluissa tuodaan esiin kantasuomalaiset. Tapahtumasta puhutaan iskuna ja studiossa haastatellaan asiantuntijoina ulkopolitiikan tutkijaa ja terrorismin tutkijaa. Yhteyksiä Euroopassa tapahtuneisiin terroritekoihin pohditaan. Kiivaimmat levittävät somessa väitteitä tekijän allah-huudoista, vaikka tästä ei ole mitään näyttöä.
Kokonaisuus alkaa jälleen kerrran hahmottua monen mielessä tällaiseksi totuudeksi, tällaisiksi yksinkertaisiksi tolkun faktoiksi: On kantasuomalaisia; on ulkomaalaisia. On hyviä; on pahoja. On meidän turvallisuutemme; on sitä uhkaavat terroristit.
Huoh. Olen varmaan valinnut tiedotusvälineeni huonosti, mutta yhdessäkään uutisessa ei tapahtumapäivänä kunnolla kyseenalaistettu sellaisia ilmauksia kuin isku, ulkomaalaisen näköinen, kantasuomalainen. Päinvastoin vahvistettiin oletusta kahdesta toisilleen vastakkaisesta ryhmästä, hyvistä ja pahoista, uhatuista ja uhkaajista.
En pysty uskomaan, että sananvalinnat olisivat tahallisia. Tahattomia ja harkitsemattomia kyllä. Vastakkainasettelun ylläpitäjinä ja lietsojina suorastaan vaarallisia.
Vastakkainasettelevat ja leimaavat sananvalinnat eivät ole omiaan lisäämään kokonaisturvallisuutta. Päinvastoin: ne ovat kielteistä käyttövoimaa, josta monet elävät. Ne terroristitkin. Sillä heitäkin tässä maailmassa todistetusti on.
Vielä tosiasioista, jottei jäisi epäselväksi: Kantasuomalaisuus on (kieli)tieteellinen abstraktio, ei yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmän leimaava ominaisuus. Ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä ei ole, on vain ihmisiä.
---
LISÄYS 20.8.2017
Puhe ulkomaalaisen näköisestä tuottaa ja ylläpitää merkitystä, jonka mukaan ihmisistä voi sanoa näköaistin perusteella, minkä maalaisia he ovat. Ikään kuin jokaisella meistä näkevistä olisi hallussamme empiirinen ihmisten luokitteluväline, aistin. Samalla vahvistetaan oletusta siitä, että on ulkomaalaisille ominaisia ulkoisia näkyviä tunnusmerkkejä; ja siten myös suomalaisille ominaisia tunnusmerkkejä, jotka poikkeavat ulkomaalaisten tunnusmerkeistä. Pohjimmiltaan tälläinen ajattelu nojaa vanhoihin, tieteessä harhaisiksi ja yhteiskunnallisessa keskustelussa vaarallisiksi osoitettuihin rotuoppeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti