Kampanjoiko Niinistö vai ei?

Moni on ihmetellyt, käykö tasavallan presidentti Sauli Niinistö jo sittenkin presidentinvaalikampanjaa. Kävin tästä pienen twiitinvaihdon kansanedustaja Timo Heinosen kanssa 1. lokakuuta:

En ihan sulattanut selitystä, vaan yritin jatkaa keskustelua. Ihmettelin, miten kuitenkin kampanjalla on esimerkiksi toiminnassa olevat FB-sivu ja Twitter-tili, vaikka kampanja ei ole virallisesti edes alkanut. Kampanjalla on myös omat verkkosivut, joilla tosin ei ainakaan selvästi viitata Niinistön toimiin presidenttinä. (Etusivun valokuva toki esittää Niinistön presidenttinä leijonalipun kanssa.) Kannattajakorttien keräämistä jatkettiin pitkään sen jälkeen, kun tarvittava määrä oli kasassa, ja määrä uutisoitiin kuin suuri urheilusaavutus. Vaikutti ihan esivaalikierrokselta.

Mutta ei me kampanjoida. Työt ensin.

Voihan tietysti ajatella hyväntahtoisesti, että kampanjatoimisto kyllä käy jo kampanjaa, mutta ehdokas itse liittyy siihen vasta myöhemmin. Heinosen lausahdus Ensin tehdään työ ja sitten #kampanja. ei kuitenkaan millään tavalla viittaa tällaiseen jakoon. Pikemminkin se antaa olettaa, että kampanja ei ole työtä, mikä taas saa muut kampanjansa virallisesti aloittaneet ehdokkaat näyttämään vähintäänkin omituisilta: Eikö noilla ole oikeaa työtä, kun tuhlaavat aikansa turhaan kampanjointiin? Pelihän on jo selvä.

No, okei, ymmärrän kyllä Niinistön haluttomuuden antautua kampanjointiin. Sehän tarkoittaisi antautumista dialogiin muiden ehdokkaiden kanssa, heidän tasolleen asettumista. Mitä pitemmälle Niinistö pystyy esiintymään tasavallan presidenttinä, sitä todennäköisempää on, että hänen mahtavat kannatuslukemansa eivät ala sulaa. Mitä pitemmälle kannatuksen sulamisen alku venyy, sitä todennäköisempää on, että Niinistö valitaan presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella.

Toiselle kierrokselle joutuminen olisi istuvalle tasavallan presidentille kauhistus. Hänelle, jonka kannatus liikkuu kekkosmaisissa lukemissa. Siksi tämä kampanjaketkuilu.

Nähtäväksi jää, osoittautuuko valittu strategia viisaaksi. (Oletan, että Timo Heinonen ja muuta kampanjoijat ovat tehneet tässä tietoisen valinnan.) Epäselvästä tilanteesta johtuva nurina voimistuu. Asialliset vaatimukset selkeyttää tilannetta lisääntyvät.

Kampanjasta vastaavat, tässä pohdinnan aihe teille: Onko tämä kampanjapeli sellaista johtajuutta, jota suomalaiset laajasti arvostavat? Näinkö demokratiassa tulee toimia?

Vihaa lietsova presidenttiehdokas

Luin puheen, jonka Laura Huhtasaari piti tultuaan valituksi perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi. Puhe rakentuu yksinkertaisen vastakkainasettelun varaan. Yhtäältä on me suomalaiset, toisaalta on muut. Suomalaiset hyvä, muut paha.
 
Tämä ei tietenkään ole uutta populistisessa ja vastakkainasetteluja myös ohjelmateksteissään korostavassa puolueessa. Uutta ei ole myöskään asioiden kääntäminen nurinniskoin. Voi olla osin totta, että suomalaiset ovat huolissaan sananvapaudesta, kuten Huhtasaari sanoo, mutta aivan päinvastaisesta syystä kuin Huhtasaari väittää. 

Huhtasaaren mukaan suomalaisilta on viety oikeus puhua. Todenmukaisempaa olisi sanoa, että sananvapaus on niin laajaa, että kaikenlainen rasistinen ölinäkin on aiempaa hyväksytympää. Erityisesti sen takia, että perussuomalaiset ovat olleet siihen kannustamassa ja sitä puolustamassa.

Uutta Huhtasaaren puheessa on ehkä se, että hän näyttää presidentivaalikampanjassaan olevan tekemässä hyvin systemaattisesti sitä, mitä perussuomalaiset ovat aiemmin tehneet hieman epäjärjestelmällisemmän oloisesti silloin tällöin, siellä täällä. Jokainen on oksennellut omiaan, ja johto on harjannut myötäkarvaan.

Yleistäminen, mustavalkoisuus, uhkakuvapuhe, omien totuuksien puhdasotsainen julistaminen, suoranaiset valheet, asioiden säälimätön kääntäminen päälaelleen ja niin edelleen. Siinä Huhtasaaren kampajan kielen ja retoriikan keinot. Muutama esimerkki:

Pariisin ilmastosopimuksen EU-sovellutus on Suomelle katastrofaalinen. Sopimuksessa ei sanallakaan mainita mitä sopimus maksaa tavalliselle ihmiselle. Palkalla ei tule toimeen. Ajaudutaan enenevässä määrin yhteiskunnan tukiluukulle.

 > Oma EU-vastustus naamioidaan tavallisen ihmisen puolustamiseksi. Esitetään väistämättömänä se, että iIlmastonmuutoksen hillitseminen ajaa tavalliset ihmiset yhteiskunnan tukiluukulle.

EU on vienyt meiltä rajavalvonnan ja oman valuutan. Kaiken huipuksi olemme iso nettomaksaja, joka kantaa muiden euromaiden taloussotkuja hartioillaan.

> Suomi ollut myös nettosaaja. Tätä nykyä käytännössä kaikki vauraat EU-maat ovat ns. nettomaksajia eikä Suomi ole isompien nettomaksajien joukossa. Suomen EU-maksu esim. 2015 oli 0,23 prosenttia bruttokansantuolosta (Ilta-Sanomat 16.8.2016 valtiovarainministeriötä lainaten).

Haluan turvallisen Suomen takaisin. 

> Esitetään oma halu ja sen kohde. Esitetään oletus, että Suomi ei ole enää turvallinen. Todellisuudessa Suomi on maailman turvallisimpia maita.

Haluan päätösvallan takaisin Brysselistä.

> Halusta ks. edellä. Päätösvallan? Ikään kuin kaikki päätösvalta olisi viety Brysseliin. Kansanedustajana Huhtasaari tietää, että valtaosa päätösvallasta on edelleen eduskunnassa (mikä näkyy hyvin vaikkapa sote-keskustelussa) ja ulkopolitiikan osalta myös presidentillä.

Jos rajavalvontaa ei ole rajoilla, valvonta lisääntyy rajojen sisällä. Pariisissa on konepistoolimies metroasemalla, Helsingin Kampissakin heitä on jo nähty. Kun esteitä ei ole valtion rajoilla, esteet siirtyvät ostoskeskusten, kirkkojen, koulujen ja lopulta kotiemme eteen.

> Jos-virkkeessä esitetään epämääräinen mahdollisuus ja sen seuraus. Missä on sanottu, että rajoilla ei olisi rajavalvontaa? Vastuuton uhkakuvien maalailu yksittäisten esimerkkien (tilanteita ei täsmennetä) perusteella: konkreettinen puhe konepistoolimiehistä tuottaa kuvaa todellisuudesta, jossa meillä on syytä pelätä arkisissa tilanteissa. Myös koti on uhattuna. Mielipide ilmaistaan ikään kuin faktana (myös tulevaisuuden tietäminen).

Luommeko me turvallisuutta, jos luovumme pala palalta itsenäisyydestämme?
Millä tavoin kymmenien tuhansien tuntemattomien henkilöiden maahan päästäminen edistää maamme puolustusta?
Millä tavoin vaatimukset kritiikin vaientamisesta auttavat poliittisen järjestelmämme toimivuutta?
Millä tavoin, ja millä perusteella muka siirtolaisvirroista aiheutuneet valtavat kustannukset eivät olisi tavallisten suomalaisten lompakoista pois?

> Populistiselle puheelle tyypillistä omatekoisten merkitysten luonnollistamista kysymysten muodossa. Luodaan oletuksia: luovumme itsenäisyydestämme; päästämme maahan kymmeniä tuhansia tuntemattomia henkilöitä, mikä heikentää maamme puolustusta; rasistinen vihapuhe onkin kritiikkiä; on siirtolaisvirtoja ja on tavallisia suomalaisia, ja siirtolaiset vievät rahat tavallisten suomalaisten lompakoista.

Ja niin edelleen. Vastenmielistä, demokratiaa ja totuuteen pyrkimistä hyljeksivää puhetta.


Ja mitä tällä kampanjalla tehdään? Lietsotaan kiihkoisänmaallisuutta (joka oikeasti ei ole minkäänlaista isänmaallisuutta) ja siinä samalla säälimätöntä vierasvihaa, ihmisvihaa. 

Vielä pari esimerkkiä:

Haluan haastaa maamme nykyisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan.

> Haastamisesta puhuminen on hämäystä. Tässä ja aiemmin sanotun perusteella kyse on politiikan tiukentamisesta, sen saman tiukennetun politiikan, jota perussuomalaiset on itse ollut tiukentamassa Juha Sipilän hallituksessa. Käytännössä tiukennukset nykyiseen tiukkaan politiikkaan tarkoittaisivat rajat kiinni -tyyppistä ratkaisua.

Suomi takaisin!

> Kampajan slogaanin tarkoitusta ei ole avattu kyselijöille. Kaiken tässä puheessa ja aiemmissa viesteissä esitetyn perusteella kyse on tästä: Vieraat (EU, maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, muslimit jne.) ovat ottaneet vallan Suomessa, vieneet Suomen. Huhtasaari kannattajineen haluaa takaisin puhtaan yksikulttuurisen Suomen. Sellaisen Suomen, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan. Tai on: rasistien märissä unissa.

 

Arvokasta rasistisuutta eduskunnassa

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla 7. syyskuuta 2017 kansanedustaja Laura Huhtasaari käytti tällaisen vastauspuheenvuoron sisäisestä turvallisuudesta keskusteltaessa (eduskunnan pöytäkirja):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tuomitsevat terroristien vihapuheen suomalaisia kohtaan ja länsimaisia arvoja kohtaan. Radikaali-islamistisen terrorismin uhka Suomessa on kohonnut ja samalla sisäinen turvallisuus on heikentynyt. Käynnissä oleva islamisaatioilmiö etenee koko ajan. Koska islamin normit poikkeavat länsimaisen yhteiskunnan normeista, laajamittainen muslimien maahanmuutto johtaa muslimien eriytymiseen isäntäyhteiskunnasta ja muslimiväestön kasautumiseen omille alueilleen, joissa vallitsevat islamilaiset arvot. Eurooppalaiset johtajat ja poliitikot vain katselevat, kun Euroopan kaupunkien kokonaisia alueita muutetaan ulkomaisiksi vyöhykkeiksi. Unkari toimii toisin — mahtaa Unkarin kansa olla ylpeä johtajistaan. 

Mitä hallitus aikoo tehdä, että emme seuraa tätä epäonnistunutta kehitystä, mikä Euroopassa on meneillään? Onko Suomen hallituksella kanttia puolustaa Suomea, suomalaisia ja suomalaista identiteettiä?

Erittelen Huhtasaaren puheenvuoroa alempana, mutta ensin vähän taustoitusta.

Huhtasaaren puheenvuoro on osa keskustelua, jota käytiin eduskuntapuolueiden ja Sininen tulevaisuus -ryhmän edellispäivänä antaman yhteisen lausuman pohjalta. Lausuma oli tällainen (Ylen uutisen 6.9.2017 mukaan):

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ja Sinisen Tulevaisuuden yhteinen lausuma 6.9.2017

Olemme käyneet rakentavan keskustelun ja päivittäneet tilannekuvan sisäisestä turvallisuudesta ja kansalaisten huolista.

Esitämme vetoomuksen rauhallisen, tosiasioihin perustuvan ja kunnioittavan keskustelun puolesta. Syyttömiä ei saa syyllistää.

Luotamme suomalaisen oikeusvaltion toimivuuteen ja viranomaisten toimintaan. Olemme sitoutuneet sen jatkuvaan parantamiseen.

Tuomitsemme jyrkästi terrorismin kaikissa muodoissaan sekä kaikenlaisen väkivallan ja vihapuheen.

Sitoudumme omien puolueiden edustajina huolehtimaan Suomen turvallisuuden ja yhtenäisyyden rakentamisesta ja keskustelemaan siitä säännöllisesti yhdessä.

Ylen uutisessa 7. syyskuuta kerrotaan, että Ylen saamien tietojen mukaan osa puoluejohtajista olisi halunnut yhteisvetoomuksessa tuomita myös rasismin. Tämä ei uutisen mukaan käynyt perussuomalaisille. (Ylen uutinen 7.9.2017.)

Olen aiemmin tässä blogissa kiinnittänyt huomiota perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisen ohjelmaan ja siihen, miten se ruokkii rasistisia vastakkainasetteluja (Mieloilija 23.2.2015). Kirjassa Kansalaistaito (Teos, 2016) olen yhdessä Tapio Pajusen kanssa osoittanut, miten perussuomalaisiin lukeutuvan kirjoittajajoukon Nuiva Manifesti (2010) on vaikuttanut persujen ohjelmiin ja myöhemmin myös Juha Sipilän hallituksen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa koskeviin linjauksiin. Esimerkiksi joulukuussa 2015 julkaistiin Hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma, jossa
turvapaikanhakijat merkityksellistetään Suomen ongelmana: luonnovoimaisena massana, joka vyöryy maahan hallitsemattomasti. Massasta aiheutuu kustannuksia, ja nekin turvapaikanhakijat, joille myönnetään turvapaikka, aiheuttavat vaikeuksia. Tästäkin olen kirjoittanut blogissani (Mieloilija 20.12.2015).

Takaisin Huhtasaaren vastauspuheenvuoroon eduskuntakeskustelussa. Se on yksi puheenvuoro pitkässä puheenvuorojen ketjussa ja verkostossa. Siitä on kytkös myös ajankohtaisiin tapahtumiin poliittisella kentällä: perussuomalaisten ja sinisten pesäeroon, gallupeihin, presidentinvaalitaistoon (jossa Huhtasaari tuleva persujen ehdokas), Turun puukotuksista käytyyn poliittiseen keskusteluun ja niin edelleen.

Kuten eduskunnassa ja televiossa näytettävillä suullisilla kyselytunneilla usein, kansanedustaja tässäkin tapauksessa näyttää puhuvan pikemminkin kannattajilleen kuin salissa oleville muille kansanedustajille. Huhtasaaren puheenvuoro on selvästi osa presidentinvaalikampanjaa ja perussuomalaisten ulkomaalaisvastaista agendaa. Samalla se rikkoo räikeästi edellispäivänä julkaistun puolueiden yhteisen lausuman viestiä kunniottavasta keskustelusta ja syyttömien syyllistämisen välttämisestä.

Kysymys kuuluu, onko Huhtasaaren puheenvuoro avoimen syrjivä, rasistinen, vai pelkästään rasismia ruokkiva ja syrjintää tuottava (mikä sekin on toki paljon suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa)? Kallistun sille kannalle, että puheenvuoro on jo avoimen rasistinen. Siinä nimetään yksi ihmisryhmä (muslimit) ja leimataan se arvoiltaan (islamilaiset arvot) ja toiminnaltaan erittäin arveluttavaksi (maahanmuutto, eriytyminen isäntäyhteiskunnasta, muutetaan ulkomaisiksi vyöhykkeiksi). Puheenvuoro on yleistävä ja mustavalkoisesti vastakkainasetteleva. Se tuottaa erittäin selvän ideologisen merkitystason vastakkainasettelun: me suomalaiset, länsimaiset hyvine, oikeine arvoinemme ja omine identiteetteinemme vs. ne muslimit, ulkomaalaiset väärine, pahoine arvoineen. Kiistanalainen islamisaation käsite esitetään itsestään selvänä (tästä olen kirjoittanut Journalistissa 16.6.2017). Islam kytketään yksiselitteisesti terrorismiin, ja islamisaatioilmiö esitetään ikään kuin pelottavana, tänne tunkeutuvana luonnonvoimana, joka on noussut koko Eurooppaa, Suomea ja meitä uhkaamaan (etenee koko ajan).

Huhtasaaren puheenvuoron kaltainen rasistinen kielenkäyttö on omiaan luonnollistamaan rasistista kielenkäyttöä yhteiskunnassa. Siitä tulee tavallista, ikään kuin luvallista. (Tästä olen ollut keskustelemassa mm. Yle Puheen Mahadura&Özberkanissa 18.5.2017.)

Erikoista ja erityisen huolestuttavaa on, että rasistiset puheenvuorot sallitaan myös eduskunnan suuressa salissa (ja niitä myös sen jälkeen näytetään uutislähetyksissä ilman kriittisiä kommentteja). Vallankin kun puhemies Maria Lohela vastikään vetosi siihen, että kansanedustajien käytöksen, niin puheiden kuin pukeutumisenkin, pitäisi olla vakaata ja arvokasta (Demokraatin juttu 5.9.2017). Lohela ei millään tavalla huomauttanut Huhtasaarta tämän puheenvuoron aikana eikä tietojeni mukaan sen jälkeenkään. Monet muistavat, että Lohela oli aikanaan yksi Nuivan Manifestin allekirjoittajista, mutta tällä tuskin on vaikutusta siihen, mikä hänen mielestään on vakaata ja arvokasta käytöstä?

Monet johtavat poliitikot reagoivat Huhtasaaren puheenvuoroon jälkeenpäin. Esimerkiksi Antti Rinne määritteli sen Ylen uutisen mukaan vihapuheeksi (Ylen uutinen 8.9.2017). 

---

LISÄYS 16.9.2017

Huhtasaari käytti puheenvuorossaan sanaa isäntäyhteiskunta. Myöhemmin hän toisti sanan Ylen Pressiklubissa (15.9.2017). Sanan käyttöön kiinnitettiin huomiota mm. Twitterissä. Sanasta tulee mieleen Saksan kansallissosialistien käyttämä Herrenvolk, isäntäkansa (suomennettu myös herrakansaksi).

Ulkomaalaisen näköinen ja muita epäonnistuneita sananvalintoja

Turun puukotukset järkyttivät ja järkyttävät pitkään. Suru, epäusko ja epätoivokin ovat päällimmäisiä tunteita. Uhrit, omaiset ja läheiset saavat kaiken myötätuntomme.

Heti ensimmäisten uutisten jälkeen ihmiset janoavat lisää tietoa. Epävarmuus ja epätietoisuus kalvavat. Syntyy informaatiopaniikkia ja somevellontaa. Rimanalituksia ja ylilyöntejä. Elävää kuvaa kuolemastakin pitäisi saada. Heti! Huhuja ja luuloja, kuulopuheita. Varmaa tietoa on vähän.

Tiedotustilaisuus. Muutama tunti tapahtumien jälkeen viranomaiset astuvat joukkotiedotusvälineiden eteen ja tapahtumista aletaan saada todenmukainen kuva.

Sanomisten kanssa ollaan varovaisia. Nuorehko mieshenkilö, kertoo poliisi. Motiivia ei tiedetä. Ulkomaalaistaustaisuuskin kai mainitaan.

Sitten: Ministeri puhuu tiedotustilaisuudessa ja sen jälkeisissä uutisissa ulkomaalaisen näköisestä (miehestä/henkilöstä). Silminnäkijän haastattelussa ja monissa somekeskusteluissa tuodaan esiin kantasuomalaiset. Tapahtumasta puhutaan iskuna ja studiossa haastatellaan asiantuntijoina ulkopolitiikan tutkijaa ja terrorismin tutkijaa. Yhteyksiä Euroopassa tapahtuneisiin terroritekoihin pohditaan. Kiivaimmat levittävät somessa väitteitä tekijän allah-huudoista, vaikka tästä ei ole mitään näyttöä.

Kokonaisuus alkaa jälleen kerrran hahmottua monen mielessä tällaiseksi totuudeksi, tällaisiksi yksinkertaisiksi tolkun faktoiksi: On kantasuomalaisia; on ulkomaalaisia. On hyviä; on pahoja. On meidän turvallisuutemme; on sitä uhkaavat terroristit.

Huoh. Olen varmaan valinnut tiedotusvälineeni huonosti,  mutta yhdessäkään uutisessa ei tapahtumapäivänä kunnolla kyseenalaistettu sellaisia ilmauksia kuin isku, ulkomaalaisen näköinen, kantasuomalainen. Päinvastoin vahvistettiin oletusta kahdesta toisilleen vastakkaisesta ryhmästä, hyvistä ja pahoista, uhatuista ja uhkaajista.

En pysty uskomaan, että sananvalinnat olisivat tahallisia. Tahattomia ja harkitsemattomia kyllä. Vastakkainasettelun ylläpitäjinä ja lietsojina suorastaan vaarallisia. 

Vastakkainasettelevat ja leimaavat sananvalinnat eivät ole omiaan lisäämään kokonaisturvallisuutta. Päinvastoin: ne ovat kielteistä käyttövoimaa, josta monet elävät. Ne terroristitkin. Sillä heitäkin tässä maailmassa todistetusti on.

Vielä tosiasioista, jottei jäisi epäselväksi: Kantasuomalaisuus on (kieli)tieteellinen abstraktio, ei yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmän leimaava ominaisuus. Ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä ei ole, on vain ihmisiä. 

---

LISÄYS 20.8.2017

Puhe ulkomaalaisen näköisestä tuottaa ja ylläpitää merkitystä, jonka mukaan ihmisistä voi sanoa näköaistin perusteella, minkä maalaisia he ovat.  Ikään kuin jokaisella meistä näkevistä olisi hallussamme empiirinen ihmisten luokitteluväline, aistin. Samalla vahvistetaan oletusta siitä, että on ulkomaalaisille ominaisia ulkoisia näkyviä tunnusmerkkejä; ja siten myös suomalaisille ominaisia tunnusmerkkejä, jotka poikkeavat ulkomaalaisten tunnusmerkeistä. Pohjimmiltaan tälläinen ajattelu nojaa vanhoihin, tieteessä harhaisiksi ja yhteiskunnallisessa keskustelussa vaarallisiksi osoitettuihin rotuoppeihin.

Marski vs. Afrikka eli mielipide uutisen vaatteissa

Heräsin aamuhorroksesta kokoomuksen kansanedustajan Timo Heinosen twiittiin:

Heinonen levitti Twitterissä Ilta-Sanomien uutista (12.8.2017), joka oli otsikoitu Näin Suomi 100 -hanke on jakanut avustuksia: Koodaribussi Afrikassa sai 30 000 €, Marskin ritarien muistojuhla 0 €. Uutinen on oppikirjaesimerkki siitä, mikä voima erilaisilla valinnoilla kielenkäytössä on.

Mitä tekstiin on valittu? Juhlavuoden laajasta hankevalikosta on nostettu esiin kolme hanketta, näin uutisen ingressissä: Valtion Suomi 100 -rahaa on riittänyt Afrikan koodaribussiin, feministiseen festivaaliin ja turvapaikanhakijoiden liikeideoiden rahoittamiseen. Koodaribussihankkeen saama summa on ainoa, joka mainitaan: 30 000 euroa. Uutisessa ei sen sijaan kerrota, kuinka monta hanketta on päätetty rahoittaa ja millaisin summin. Kokonaisbudjetti (19 miljoonaa euroa) mainitaan viimeisessä kappaleessa.

Tekstiin on valittu myös hankkeita, jotka ovat hakeneet rahoitusta, mutta eivät ole sitä saaneet. Koko uutinen rakentuu tämän vastakkainasettelun varaan. Hakemusten kokonaismäärää ei  kerrota eikä sitä, kuinka monta hakemusta on hyväksytty, kuinka monta hylätty.

Erityistä huomiota kiinnitetään yhteen hankkeeseen, jolle rahoitusta ei ole myönnetty: Maskun kunta haki avustusta Mannerheim-ristin ritareiden muistoksi perustetun Askaisten Ritaripuiston 10-vuotisjuhlaan, joka järjestettiin viime kesäkuussa.

Asiaa täsmennetään näin: Kovin suuria pyyntöjä eivät juhlan järjestäjät esittäneet: Suomi 100 -hankkeen toivottiin osallistuvan 2 000 eurolla Ritaripuiston juhlan kahvikuluihin. Suomi 100 -hallituksen kanta oli, ettei avustusta tule.

Jutussa haastatellaan Ritaripuiston juhlan yhteistyökumppanin Mannerheim-ristin ritarien säätiön pääsihteeriä Pekka Kouria. Tähän tapaan:

Kouria ihmetyttää avustuspäätöksiä tekevän Suomi 100 -hallituksen kokoonpano, johon kuuluu myös rap-artisti Karri "Paleface" Miettinen. Kouri muistuttaa, että Paleface syytti mediassa vuonna 2012 Mannerheimia sotarikolliseksi.

– Ja tällainen kaveri on jakamassa määrärahoja. Mannerheim on kaikkea muuta niin juridisesti kuin historiallisestikin todistettuna.

Miettisen näkemystä jutussa ei tuoda julki. Sitäkään ei kerrota, onko Miettiseltä mahdollisesti kysytty kommenttia. Jutussa ei myöskään esitetä mahdollisia perusteluja, joita mainitun hankkeen kielteiselle rahoituspäätökselle on annettu.

Myös toinen rahoja vaille jäänyt hanke (Svinhufvudin kotimuseon kehittäminen) tuodaan esiin. Tällä kertaa haastatellaan Suomi 100 -hallituksen jäsentä professori Martti Häikiötä, jonka mielestä vaikuttaa siltä, että itsenäistymisen ajan historia ei juuri näy rahoitetussa hankkeissa. Nyt juhlittava Suomen valtiollinen itsenäistyminen ansaitsisi enemmän huomiota. Tässäkään yhteydessä ei kerrota kielteisen rahoituspäätöksen mahdollisia perusteluja.

Juttu rakentuu valikoitujen tosiasioiden, valittujen haastateltavien ja heidän näkemystensä sekä toimittajan näkemysten varaan. Jutun teeman kannalta monia olennaisia asioita on ns. valittu pois eli jätetty kertomatta, kuten edellä esitän.

Merkille pantavaa ovat myös uutisteksteille poikkeukselliset kantaa ottavat ja arvottavat sananvalinnat. Tässä joitakin esimerkkejä niistä:

rahaa on riittänyt Afrikan koodaribussiin, feministiseen festivaaliin ja turvapaikanhakijoiden liikeideoiden rahoittamiseen > olettamus, että kyse rahan riittämisestä ja että näihin on käytetty paljon rahaa; vihjaus, että rahaa kylvetään hankkeisiin, joihin rahaa ei pitäisi riittää


on myönnetty veromaksajien rahaa monenmoisiin tapahtumiin ja projekteihin Suomen valtiollisen itsenäisyyden suuren juhlavuoden kunniaksi > olettamus, että veronmaksajat yhtenäinen joukko, jolla myös yhteisiä ajatuksia siitä, mitkä ovat hyviä kohteita; monenmoiset arvottaa kohteita väheksyvästi; olettamus siitä, että itsenäisyys tarkoittaa kaikille ihmisille samaa asiaa (ei sitä, että tuetaan esim. turvapaikanhakijoiden hankkeita tai kehitysyhteistyötä)


joukossa on myös hankkeita, joiden yhteys Suomen itsenäisyyden juhlintaan ei välttämättä ole aivan ilmeinen. > ks. edellinen kohta; ei välttämättä toimittajan omana arviona tai kannaottona


Useat rahaa hakeneista hankkeista saivat päätöksen, ettei avustusta tule. Näiden joukoissa oli hankkeita, joiden yhteys Suomen itsenäisyyteen taas vaikuttaa hyvin selvältä. > ks. edelliset kohdat; vaikuttaa toimittajan omaa spekulaatiota


Kovin suuria pyyntöjä eivät juhlan järjestäjät esittäneet > toimittajan oma arvio tai mielipide suuruudesta

Kielteisen tukipäätöksen Suomi 100 -hallitukselta sai myös joukko muita Suomen sotiin ja historiaan liittyviä hankkeita. > olettamus siitä, mikä kuuluu Suomen historiaan (ja mikä ei).

***

Uutiset kuten muutkin journalistiset tekstit perustuvat aina monenlaisiin valintoihin. Uutisgenrelle on kuitenkin tavanomaista, että valinnat eivät ole yksipuolisia. Mielipidekirjoituksille taas on ominaista, että kirjoittaja nostaa esiin sellaisia asioita, jotka tukevat mielipidettä ja mielipidekirjoituksen keskeistä väitettä.

Nyt puheena oleva teksti näyttää paikkansa ja pintansa puolesta uutiselta, mutta valintojen osittainenkin avaaminen paljastaa, että merkityksiltään (kuva todellisuudesta ja sen arvottaminen) kyse on pikemminkin mielipidetekstistä. Perusteellisemmassa kielellisessä ja journalistisessa analyysissa olisi paikallaan selvittää, miten uutinen sopii yhteen esimerkiksi mainitun tiedotusvälineen pääkirjoituksissa ilmaistavien virallisten linjausten kanssa.

Miten lehti arvottaa Marskia, miten taas feministejä, maahanmuuttajia ja Afrikkaa? Miten Suomea, miten itsenäisyyttä? Tai sitä, kenellä on oikeus määritellä, mitä itsenäisyydellä ja sen juhlimisella pitäisi tarkoittaa?

LISÄYS (12.8.2017 KLO 13:13): Ilmeisesti Paleface ei ole ollut siinä kokouksessa, jossa koodaribussille ym. on annettu rahaa: kokouspöytäkirja.