Ajatushautomo tai -paja? Mitä ne oikein ovat?
Kielitoimiston sanakirjan mukaan ajatushautomo on eri alojen asiantuntijoiden tutkimus- tm. organisaatio, joka kehittelee
ideoita poliittiseen, taloudelliseen t. muuhun laajamittaiseen
toimintaan, ajatusmylly. Ajatuspajojen ja -hautomoiden yhteydessä puhutaankin yleisesti tutkimuksista, tutkijoista, asiantuntijoista ja niin edelleen. Syntyy vaikutelma, että ajatuspajat ovat suorastaan tieteellisiä tutkimusorganisaatioita, joiden selvityksiin, raportteihin ja tutkimuksiin voi luottaa.
Tämä näyttää olevan paljolti virhevaikutelma, vaikka ajatushautomoitakin on varmaan monenlaisia. Monien ajatuspajojen julkaisujen tärkein tehtävä näyttää kuitenkin olevan edistää ajatuspajan taustalla olevan organisaation tavoitteita. Kun tämä vaikuttamistyö kätketään tutkimukselliseen kaapuun, olemme suuren huijauksen äärellä.
Heräsin tähän ajatukseen jälleen kerran, kun luin uutisia ja arvioita Suomen Perusta -ajatuspajan raportista Turvallisuus uhattuna – maahanmuutto, turvallisuustilanne ja kansalaispartio. Raporttia on kriittisesti ja mielestäni oikeaan osuen ruotinut muun muassa Veikka Lahtinen kirjoituksessaan.
Suomen Perustan teksti on selvä asenteisiin vaikuttamaan pyrkivä mielipidekirjoitus, jolla ei ole tutkimuksen eikä varsinkaan tieteen kanssa mitään tekemistä. Sen nimeäminen raportiksi on kusetusta.
Mielestäni ajatuspajat ja -hautomot saavat toimia ihan vapaasti ja vaikka veronmaksajien rahoilla, jos niin on demokraattisesti päätetty. Kaikenlaista maahan mahtuu. Huonoja ajatuksiakin.
Sitä en ymmärrä enkä hyväksy ollenkaan, että näitä ajatuspajojen puuhasteluja tietoisesti maskeerataan tieteeksi sellaisissakin tapauksissa, joissa ne eivät vähäisissäkään määrin noudata mitään tieteellisyyden kriteerejä. Jokuhan saattaa erehtyä luulemaan, että raportissa raportoidaan, miten asiat ovat, ja että yhteiskuntatieteiden maisteriksi tituleerattu raportoija tässä tekee yhteiskuntatieteellistä tutkimusta.
Toki jo nimitykset ajatushautomo ja -paja johtavat harjaan. Nehän viestivät, että kyseisissä puulaakeissa puntaroidaan asioita puolelta jos toiseltakin. Valitettavasti monet ajatuspajojen tuotoksista ovat löperöjä päästöjä, vailla ajattelemalla ajateltuja ajatuksia.
