Mitä asiaan sanoo pääministeri Sipilä? Tässä karkeasti litteroituna Ylen 54 sekuntia kestänyt haastattelupätkä:
Toimittaja: ... Oisin tähän liittyen kysyny vielä katupartioista, mikä on teidän kantanne niihin?
Sipilä: No kyllä lähtökohtasesti poliisi pitää järjestyksen... ee maassa... se on se-selvä-selvä asia.
Toimittaja: Eli sisäministerin ei pitäisi nostaa tätä asiaa esille poliisin kanssa erikseen?
Sipilä: Ee... (yskähdys) no... tää katupartiotoiminta niin... ee... mitä se sitten käytännössä tarkottaa kyllähän jokainen arjessa ymmärtää sen että jos laps-lapsia ee kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai-tai niin-niin edespäin... Tää nyt ehkä on saanu Suomessa vähän... ylisuuret mittasuhteet tämä tämä keskustelu.
Toimittaja: Eli näihin katupartioihmisiin ei pitäisi suhtautua myöskään ennakkoluuloisesti?
Sipilä: No... tietenki se on se että mitä ne katopartiot tekee että et-et poliisivaltuuksia ei voi ottaa tietenkään... ee kansalaispartiot käsiinsä, se on selvä asia.
Ensimmäisessä repliikissään Sipilä ei vastaa kysymykseen suoraan. Häneltä kysytään mielipidettä katupartioista, ja hän vastaa, että lähtökohtaisesti poliisi pitää järjestyksen maassa. Tämän voi tulkita niin, että Sipilä ei pidä hyvänä sitä, että katupartiot ottavat poliisin järjestystehtäviä hoitaakseen. Tosin adverbi lähtökohtasesti vähän syö tämän lausuman ehdottomuutta: ehkä jossain tilanteessa tai jotkut muutkin toimijat voivat ottaa poliisin tehtäviä itselleen.
Myöskään toisessa repliikissä Sipilä ei vastaa kysymykseen. Hän alkaa epävarmana ajatella ääneen, mitä katupartiotoiminta käytännössä tarkoittaa. Hän yhdistää sen siihen, miten lapsia kuljetetaan kouluun ja harrastuksiin. Tässä hän käyttää suostuttelevaa Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää -lausetta: ikään kuin asia olisi kaikille päivänselvää, tai ainakin sen pitäisi olla. Ilmeisesti Sipilä tässä tarkoittaa katupartiotoiminnalla sitä, miten arjessa (joka näyttäytyy kaikille samanlaisena) vanhemmat kyydittävät lapsia vuorotellen eri paikkoihin.
Sipilä siis määrittelee katupartiotoimintaa tyystin toisella tavalla kuin kysyjä ja asiasta jo pitkään keskustellut suuri yleisö. Yleiskielessä partio viittaa vahvasti sotilaallisissa tai muissa määrätehtävissä (esim. poliisin tehtävissä) liikkuviin ryhmiin (tai erikseen partiolaisiin ja partioliikkeeseen).
Toisen repliikin lopuksi Sipilä ottaa kantaa asiasta käytyyn keskusteluun ja arvoi, että se on liiallista. Vähän ylisuuret mittasuhteet tarkoittanee tässä sitä, että asia tai ilmiö on puhujan mielestä pienempi ja vähäarvoisempi kuin siitä käytävä keskustelu. Tällainen totena esitettävä arvio voidaan tulkita myös kuulijoita opastavana. Jos keskustelu on ylisuurta, sitä voisi pienentää.
Kolmannessa repliikissä Sipilä käyttää kaksi kertaa suostutteluadverbia tietenkin. Hän toistaa samaa viestiä kuin ensimmäisessä repliikissä: poliisivaltuudet kuuluvat vain poliiseille. Samalla hän tulee myöntäneeksi, että jonkinlainen katupartiointi on mahdollista. Hyväksyttävyys riippuu siitä, mitä katupartiot tekevät. Repliikin lopussa on kiinnostava uudelleennimeäminen: Sipilä puhuu katupartioiden asemesta kansalaispartioista. Tässä korostuu se, että partioissa on kyse ihmisistä, kansalaisista.
Mutta millaisia oikein ovat ikään kuin sotilaalliset kansalaispartiot? Ei ihme, että moni yhdistää katupartioinnin ajatuksissaan esimerkiksi natsi-Saksaan ja kokee tällaisen toiminnan lisäävän turvattomuutta.
Kokonaisuutena haastattelupätkä sisältää pääministerin puheesta tuttua puhekielisyyttä ja ehkä tavallista enemmän ee-tyyppistä (tai öö-tyyppistä) äännähtelyä, mikä kielii epävarmuudesta ja siitä, että puhuja ottaa näin itselleen miettimisaikaa. Erityisesti toisessa repliikissä on pari kertaa takeltelua, mikä kertonee hermostuneisuudesta. Kohdan sisältökin on useimmille kuulijoille yllättävä, ehkä puhujalle itselleenkin.
Selvää kantaa varsinaiseen puheenaiheeseen eli katupartioihin emme tällä kertaa pääministeriltä saa. Emmekä varsinkaan rasistisiksi väitettyihin katupartioihin.
Se, että puhuja kääntää keskustelun varsinaisesta asiasta pois ottamalla kantaa asiasta käydyn keskustelun laatuun, on politiikassa hyvin tyypillinen puolustautumisstrategia. Keskustelua keskustelusta. Jos itse asiasta ei halua kertoa kantaansa, parempi kääntää huomio muualle. Samasta välttelevästä strategiasta kielii myös se, että pääministeri ei varsinaisesti vastaa hänelle esitettyihin suoriin kysymyksiin.
1 kommentti:
Pääministeritasoinen haastateltava saa alle minuutissa kansalaisensa ajatukset eksymään totaalisesti, kansalaisen, jota hän nimittää ”arjessa ymmärtäväksi”. Näin kävi eilen illalla teeveen äärellä. Suoritustahan voisi jossakin katsannossa pitää hämmästyttävänä. Kielentutkijan pika-analyysi on taas tämän blogin lukijan katsannossa oivallista tekstiä ja saa ajatukset liikkeelle, ei niinkään sekoamaan.
Lähetä kommentti