Ulkomaalaisen näköinen ja muita epäonnistuneita sananvalintoja

Turun puukotukset järkyttivät ja järkyttävät pitkään. Suru, epäusko ja epätoivokin ovat päällimmäisiä tunteita. Uhrit, omaiset ja läheiset saavat kaiken myötätuntomme.

Heti ensimmäisten uutisten jälkeen ihmiset janoavat lisää tietoa. Epävarmuus ja epätietoisuus kalvavat. Syntyy informaatiopaniikkia ja somevellontaa. Rimanalituksia ja ylilyöntejä. Elävää kuvaa kuolemastakin pitäisi saada. Heti! Huhuja ja luuloja, kuulopuheita. Varmaa tietoa on vähän.

Tiedotustilaisuus. Muutama tunti tapahtumien jälkeen viranomaiset astuvat joukkotiedotusvälineiden eteen ja tapahtumista aletaan saada todenmukainen kuva.

Sanomisten kanssa ollaan varovaisia. Nuorehko mieshenkilö, kertoo poliisi. Motiivia ei tiedetä. Ulkomaalaistaustaisuuskin kai mainitaan.

Sitten: Ministeri puhuu tiedotustilaisuudessa ja sen jälkeisissä uutisissa ulkomaalaisen näköisestä (miehestä/henkilöstä). Silminnäkijän haastattelussa ja monissa somekeskusteluissa tuodaan esiin kantasuomalaiset. Tapahtumasta puhutaan iskuna ja studiossa haastatellaan asiantuntijoina ulkopolitiikan tutkijaa ja terrorismin tutkijaa. Yhteyksiä Euroopassa tapahtuneisiin terroritekoihin pohditaan. Kiivaimmat levittävät somessa väitteitä tekijän allah-huudoista, vaikka tästä ei ole mitään näyttöä.

Kokonaisuus alkaa jälleen kerrran hahmottua monen mielessä tällaiseksi totuudeksi, tällaisiksi yksinkertaisiksi tolkun faktoiksi: On kantasuomalaisia; on ulkomaalaisia. On hyviä; on pahoja. On meidän turvallisuutemme; on sitä uhkaavat terroristit.

Huoh. Olen varmaan valinnut tiedotusvälineeni huonosti,  mutta yhdessäkään uutisessa ei tapahtumapäivänä kunnolla kyseenalaistettu sellaisia ilmauksia kuin isku, ulkomaalaisen näköinen, kantasuomalainen. Päinvastoin vahvistettiin oletusta kahdesta toisilleen vastakkaisesta ryhmästä, hyvistä ja pahoista, uhatuista ja uhkaajista.

En pysty uskomaan, että sananvalinnat olisivat tahallisia. Tahattomia ja harkitsemattomia kyllä. Vastakkainasettelun ylläpitäjinä ja lietsojina suorastaan vaarallisia. 

Vastakkainasettelevat ja leimaavat sananvalinnat eivät ole omiaan lisäämään kokonaisturvallisuutta. Päinvastoin: ne ovat kielteistä käyttövoimaa, josta monet elävät. Ne terroristitkin. Sillä heitäkin tässä maailmassa todistetusti on.

Vielä tosiasioista, jottei jäisi epäselväksi: Kantasuomalaisuus on (kieli)tieteellinen abstraktio, ei yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmän leimaava ominaisuus. Ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä ei ole, on vain ihmisiä. 

---

LISÄYS 20.8.2017

Puhe ulkomaalaisen näköisestä tuottaa ja ylläpitää merkitystä, jonka mukaan ihmisistä voi sanoa näköaistin perusteella, minkä maalaisia he ovat.  Ikään kuin jokaisella meistä näkevistä olisi hallussamme empiirinen ihmisten luokitteluväline, aistin. Samalla vahvistetaan oletusta siitä, että on ulkomaalaisille ominaisia ulkoisia näkyviä tunnusmerkkejä; ja siten myös suomalaisille ominaisia tunnusmerkkejä, jotka poikkeavat ulkomaalaisten tunnusmerkeistä. Pohjimmiltaan tälläinen ajattelu nojaa vanhoihin, tieteessä harhaisiksi ja yhteiskunnallisessa keskustelussa vaarallisiksi osoitettuihin rotuoppeihin.

Marski vs. Afrikka eli mielipide uutisen vaatteissa

Heräsin aamuhorroksesta kokoomuksen kansanedustajan Timo Heinosen twiittiin:

Heinonen levitti Twitterissä Ilta-Sanomien uutista (12.8.2017), joka oli otsikoitu Näin Suomi 100 -hanke on jakanut avustuksia: Koodaribussi Afrikassa sai 30 000 €, Marskin ritarien muistojuhla 0 €. Uutinen on oppikirjaesimerkki siitä, mikä voima erilaisilla valinnoilla kielenkäytössä on.

Mitä tekstiin on valittu? Juhlavuoden laajasta hankevalikosta on nostettu esiin kolme hanketta, näin uutisen ingressissä: Valtion Suomi 100 -rahaa on riittänyt Afrikan koodaribussiin, feministiseen festivaaliin ja turvapaikanhakijoiden liikeideoiden rahoittamiseen. Koodaribussihankkeen saama summa on ainoa, joka mainitaan: 30 000 euroa. Uutisessa ei sen sijaan kerrota, kuinka monta hanketta on päätetty rahoittaa ja millaisin summin. Kokonaisbudjetti (19 miljoonaa euroa) mainitaan viimeisessä kappaleessa.

Tekstiin on valittu myös hankkeita, jotka ovat hakeneet rahoitusta, mutta eivät ole sitä saaneet. Koko uutinen rakentuu tämän vastakkainasettelun varaan. Hakemusten kokonaismäärää ei  kerrota eikä sitä, kuinka monta hakemusta on hyväksytty, kuinka monta hylätty.

Erityistä huomiota kiinnitetään yhteen hankkeeseen, jolle rahoitusta ei ole myönnetty: Maskun kunta haki avustusta Mannerheim-ristin ritareiden muistoksi perustetun Askaisten Ritaripuiston 10-vuotisjuhlaan, joka järjestettiin viime kesäkuussa.

Asiaa täsmennetään näin: Kovin suuria pyyntöjä eivät juhlan järjestäjät esittäneet: Suomi 100 -hankkeen toivottiin osallistuvan 2 000 eurolla Ritaripuiston juhlan kahvikuluihin. Suomi 100 -hallituksen kanta oli, ettei avustusta tule.

Jutussa haastatellaan Ritaripuiston juhlan yhteistyökumppanin Mannerheim-ristin ritarien säätiön pääsihteeriä Pekka Kouria. Tähän tapaan:

Kouria ihmetyttää avustuspäätöksiä tekevän Suomi 100 -hallituksen kokoonpano, johon kuuluu myös rap-artisti Karri "Paleface" Miettinen. Kouri muistuttaa, että Paleface syytti mediassa vuonna 2012 Mannerheimia sotarikolliseksi.

– Ja tällainen kaveri on jakamassa määrärahoja. Mannerheim on kaikkea muuta niin juridisesti kuin historiallisestikin todistettuna.

Miettisen näkemystä jutussa ei tuoda julki. Sitäkään ei kerrota, onko Miettiseltä mahdollisesti kysytty kommenttia. Jutussa ei myöskään esitetä mahdollisia perusteluja, joita mainitun hankkeen kielteiselle rahoituspäätökselle on annettu.

Myös toinen rahoja vaille jäänyt hanke (Svinhufvudin kotimuseon kehittäminen) tuodaan esiin. Tällä kertaa haastatellaan Suomi 100 -hallituksen jäsentä professori Martti Häikiötä, jonka mielestä vaikuttaa siltä, että itsenäistymisen ajan historia ei juuri näy rahoitetussa hankkeissa. Nyt juhlittava Suomen valtiollinen itsenäistyminen ansaitsisi enemmän huomiota. Tässäkään yhteydessä ei kerrota kielteisen rahoituspäätöksen mahdollisia perusteluja.

Juttu rakentuu valikoitujen tosiasioiden, valittujen haastateltavien ja heidän näkemystensä sekä toimittajan näkemysten varaan. Jutun teeman kannalta monia olennaisia asioita on ns. valittu pois eli jätetty kertomatta, kuten edellä esitän.

Merkille pantavaa ovat myös uutisteksteille poikkeukselliset kantaa ottavat ja arvottavat sananvalinnat. Tässä joitakin esimerkkejä niistä:

rahaa on riittänyt Afrikan koodaribussiin, feministiseen festivaaliin ja turvapaikanhakijoiden liikeideoiden rahoittamiseen > olettamus, että kyse rahan riittämisestä ja että näihin on käytetty paljon rahaa; vihjaus, että rahaa kylvetään hankkeisiin, joihin rahaa ei pitäisi riittää


on myönnetty veromaksajien rahaa monenmoisiin tapahtumiin ja projekteihin Suomen valtiollisen itsenäisyyden suuren juhlavuoden kunniaksi > olettamus, että veronmaksajat yhtenäinen joukko, jolla myös yhteisiä ajatuksia siitä, mitkä ovat hyviä kohteita; monenmoiset arvottaa kohteita väheksyvästi; olettamus siitä, että itsenäisyys tarkoittaa kaikille ihmisille samaa asiaa (ei sitä, että tuetaan esim. turvapaikanhakijoiden hankkeita tai kehitysyhteistyötä)


joukossa on myös hankkeita, joiden yhteys Suomen itsenäisyyden juhlintaan ei välttämättä ole aivan ilmeinen. > ks. edellinen kohta; ei välttämättä toimittajan omana arviona tai kannaottona


Useat rahaa hakeneista hankkeista saivat päätöksen, ettei avustusta tule. Näiden joukoissa oli hankkeita, joiden yhteys Suomen itsenäisyyteen taas vaikuttaa hyvin selvältä. > ks. edelliset kohdat; vaikuttaa toimittajan omaa spekulaatiota


Kovin suuria pyyntöjä eivät juhlan järjestäjät esittäneet > toimittajan oma arvio tai mielipide suuruudesta

Kielteisen tukipäätöksen Suomi 100 -hallitukselta sai myös joukko muita Suomen sotiin ja historiaan liittyviä hankkeita. > olettamus siitä, mikä kuuluu Suomen historiaan (ja mikä ei).

***

Uutiset kuten muutkin journalistiset tekstit perustuvat aina monenlaisiin valintoihin. Uutisgenrelle on kuitenkin tavanomaista, että valinnat eivät ole yksipuolisia. Mielipidekirjoituksille taas on ominaista, että kirjoittaja nostaa esiin sellaisia asioita, jotka tukevat mielipidettä ja mielipidekirjoituksen keskeistä väitettä.

Nyt puheena oleva teksti näyttää paikkansa ja pintansa puolesta uutiselta, mutta valintojen osittainenkin avaaminen paljastaa, että merkityksiltään (kuva todellisuudesta ja sen arvottaminen) kyse on pikemminkin mielipidetekstistä. Perusteellisemmassa kielellisessä ja journalistisessa analyysissa olisi paikallaan selvittää, miten uutinen sopii yhteen esimerkiksi mainitun tiedotusvälineen pääkirjoituksissa ilmaistavien virallisten linjausten kanssa.

Miten lehti arvottaa Marskia, miten taas feministejä, maahanmuuttajia ja Afrikkaa? Miten Suomea, miten itsenäisyyttä? Tai sitä, kenellä on oikeus määritellä, mitä itsenäisyydellä ja sen juhlimisella pitäisi tarkoittaa?

LISÄYS (12.8.2017 KLO 13:13): Ilmeisesti Paleface ei ole ollut siinä kokouksessa, jossa koodaribussille ym. on annettu rahaa: kokouspöytäkirja.