En äänestä tämän vasemmiston aikana, sanaili Erno Paasilinna muinoin. Silloin taisi olla äänestäminen ja äänestämättä jättäminenkin helpompaa. Oli vasemmisto, oli oikeisto. Ja aika paljon siinä välissäkin. Vai johtuikohan Paasilinnan äkäily siitä, että rintamat eivät olleetkaan enää selvät? Kiivaina nuoruusvuosinani taisin olla muutamien vaalien ajan Paasilinnan linjoilla. Minähän en äänestä, prkl. Pitäkööt tunkkinsa! Jossain vaiheessa palasin kiltisi kunnon kansalaisten riviin, vaikka kaikkien vaalien alla mielessä pyörii myös mahdollisuus jättää äänestämättä. Niin on pyörinyt tälläkin kertaa.
Tässä apua kaikille teille, jotka vielä pähkäilette äänestämistä. En nyt ryhdy luettelemaan demokratian ja kansanvallan hyviä puolia muihin järjestelmiin verrattuna. Enkä ala luetella puolueiden yleishumaaneja ajatuksia vapaudesta, tasa-arvosta yms. Käännetään homma toisinpäin: Äänestämisen voi ajatella myös äänestämättä jättämisenä: kun äänestän yhtä puoluetta (sitähän Suomessa oikeastaan äänestetään), olen samalla äänestämättä muita puolueita. Antamani ääni jollekin puolueelle tai ryhmälle on ikään kuin ääni muita puolueita vastaan. Vakuutan, että kaikissa puolueissa on kaikille äänestäjille jotain sellaista, minkä takia kannattaa äänestää jotakin toista puoluetta.
* Vasemmistoliitto: Kannattajakunta heterogeenista: korpikommunisteista Kallion hipstereihin. Millaisten arvojen varaan rakennetaan yhtenäinen puolue (esim. työn ylistäminen vs. kuluttamisen vastustaminen)? Erittäin ongelmallinen Kreikka-suhde. Vasenvihreyteen tuntuu sopivan mm. arveluttavan kaivoksen avaaminen Soklissa, luontoarvoiltaan korvaamattomassa erämaassa. Ei selvää (ainakaan muiden puolueiden linjoille vaihtoehtoista) linjaa puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa, vaikka pyritään näyttäytymään järkevänä vaihtoehtona. Mitä se tarkoittaa, että Venäjää ei kannata ärsyttää?
* SDP: Saavutti jo kaikki perinteiset isot perustavoitteensa, mitä nyt tavoitellaan? Jäänyt jumiin saavutettujen etujen puolustamiseen. Vahva ammattiliittokytkös ongelmallinen demokratian periaatteiden ja
käytännön kannalta. Sukupuolten välinen tasa-arvo puheissa vahvasti
esillä, mutta vaikeuksia kertoa äänestäjille uskottava käytännön
toteutuksen malli, puhumattakaan siitä, miten muut puolueet vakuutetaan asiasta. Ristiriitainen suhde työperäiseen maahanmuuttoon. Puolueella myös kannattajia, jotka kalastelevat maahanmuuttovastaisilla vesillä.
* Vihreät: Vaikeuksia ravistautua irti kokoomuksen puisto-osaston imagosta. Talouspoliittisesti ehdokkaiden mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Osa äänestäjistä ihmettelee, menevätkö luonto ja eläinten oikeudet ihmisten oikeuksien edelle. Toisaalta ääriliberaaleja arvokirjauksia. Myös Nato-linjauksissa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Puheenjohtajan suomettumispuheet vähintäänkin huonoa käytöstä, suorastaan floppi.
* Keskusta: Erityisesti keskustan yhteydessä on puhuttu äänestäjän kuluttajansuojasta. Tämä on merkki siitä, että talouspoliittiset linjaukset ovat olleet varovaisia, ehkä epäselviä ja ristiriitaisiakin. On puhuttu takinkääntämisestäkin joissakin kysymyksissä. Puolueessa moni kysymys ilmeisesti ns. omantunnon kysymys: avioliitto, abortit, translaki, ydinvoima jne. Byrokratian purkutalkoot saivat kolauksen, kun uutisoitiin, että Suomessa on vähiten valtion virkamiehiä EU-alueella. Arvot monin osin kysymysmerkki. Puheenjohtaja untuvikko politiikassa ja kokematon monilla politiikan osa-alueilla. Ehdokkaina paljon itsenäisesti ajattelevia ja omaa linjaansa vetäviä, kaiken kokeneita "dinosauruksia".
* RKP: Kielipuolueen leima sitkeässä. Takana ennätyksellisen pitkä erilaisissa hallituksissa mukanaolo, mikä herättää jatkuvia kysymyksiä siitä, onko puolueella oikeasti periaatteita vai onko tärkein pyrkimys olla aina mukana vallan saleissa. Puheenjohtajan ylimieliseksi ja sopimattomaksi koettu sooloilu turvallisuuspolitiikassa ei sovi vallitsevaan suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Monissa asioissa äärimmäistä arvoliberalismia mutta talouspolitiikassa kovaa markkinapuhetta: ristiriita? Miten kaikkien tasa-arvoa edistetään markkinauskovaisessa yhteiskunnassa?
* Kristillisdemokraatit: Vahva vanhoillisen uskontopuolueen leima. Esittäytyy keskellä olevana puolueena, mutta on monissa talouspoliittisissa asioissa oikealla ja arvoasioissa äärikonservatiivinen. Hirttää itsensä tasa-arvoiseen avioliittolakiin, aborttikysymyksiin yms. Sanoo olevansa perheiden asialla, mutta on tiukkana siitä, ketkä voivat muodostaa perheen. Puheenjohtaja touhukas siinä määrin, että jatkua kova arvopuhe aiheuttaa liberaaleissa ja suvaitsevissa äänestäjissä pahoja torjuntareaktioita.
* Perussuomalaiset: Erottuu monella tavalla joukosta. Menee vaaleihin yhden suuren johtajan johdolla mutta monilla vaunuilla: täällä puhutaan yhtä ja tuolla toista. Tuntuu olevan monissa asioissa sisäisesti hajallaan. Äänien kalasteluun keskittyvästä populistipuolueen leimasta vaikea ravistautua irti. Yrittää omia "suomalaisuuden" ja "Suomen edun". Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä talouspolitiikassa yrittänyt aivan vaalien alla käyttäytyä kuin ns. vanhat puolueet, joita se aiemmin on jatkuvasti moittinut. Maahanmuuttopoliitiinen ohjelma erittäin kylmä ja ihmisryhmiä vastakkainasetteleva, suorastaan (jos ei rasistinen) rasismia ruokkiva. Pelottelee äänestäjiä "vierailla". Erittäin konservatiiviset arvot. Kehitysapulinjaukset ja maamiinalinjaukset kv. sopimusten vastaisia. Ympäristölinjaukset kaikista muista poikkeavat (esim. ns. viherverot pois). Lööppeihin sopivia kansanedustajia ja ehdokkaita. Uskottavuus- ja luotettavuusongelma.
* Kokoomus: On taas näyttänyt äänestäjille, miksi lempinimi Sekoomus saattaa olla osuva. Hallituskausi monessa mielessä fiasko, joka huipentui lopun äänestyssekoiluihin ja hajaannukseen eduskunnassa. Puhuu Suomen edusta ja työn suosimisesta sekä siitä, että kaveria ei jätetä, mutta monet äänestäjät tulkitsevat tämän hyvinvointivaltion alasajoksi ja julkisista palveluista luopumiseksi. Leimallisesti työnantajapuolen ja EK:n asialla talouspoliittisissa linjauksissa. Toisaalta pitkälle viety arvoliberalismi esim. seksuaalikysymyksissä ja puheenjohtajan avoin somettaminen harmittavat osaa perinteisestä äänestäjäkunnosta. Kannattajissa hyvin sekalaista porukkaa, esimerkiksi ympäristöpolitiikassa äärilaitoja luonnonsuojelijoista savupiipputeollisuuden vankkoihin kannattajiin. Kaikki ei tunnukaan enää fantasiselta eivätkä asiat hoidu kolmella pointilla.
