Ulkoasiainministeriö julkaisi vapun alla tekstin Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Tekstiä nimitettiin tuoreeltaan julkisessa keskustelussa arvion lisäksi muun muassa raportiksi, selvitykseksi ja analyysiksi.
Ulkoministeri Timo Soini korosti, että raportti on asiantuntijoiden kanta, eikä sen tekoa ole ohjattu poliittisesti (Yle 29.4.2016). Soini puhui myös selvityksestä ja arviosta. Pääministeri Juha Sipilä piti selvitystä todella hyvänä analyysina: "Tämä ei ole hallituksen kanta, vaan riippumaton lausunto." Sipilä puhui myös raportista ja selvityksestä. Niin ikään valtiovarainministeri Alexander Stubb käytti tekstistä vaihtelevia nimityksiä: selvitys ja raportti, myös objektiivinen keskustelunavaus (HS 29.4.2016).
Mikä tekstin laji, sen genre, oikeastaan on? Tämä on olennainen kysymys kansalaisten kannalta ja erityisesti siinä mielessä, millaisen painoarvon teksti julkisessa Nato-keskustelussa saa. Tekstillä ja siitä käytävällä keskustelulla on väistämättä vaikutuksia kansalaisten Nato-kantoihin.
Kysymys tekstin lajista on mitä poliittisin. Kenen on valta määritellä tekstin tavoitteet ja se, kenelle teksti on suunnattu ja missä mielessä? Mihin tekstillä pyritään ja miksi?
Tavoitteita määritellään tekstin esipuheessa: "Tehtävänämme ei ollut ilmaista mielipidettä Nato-jäsenyyden puolesta tai sitä vastaan. Meitä ei myöskään pyydetty laatimaan puolesta-ja-vastaan -tyyppistä vertailua asiasta. Tehtävänämme oli laatia arvio mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista mahdollisimman kliinisesti." Sana kliininen on tässä yhteydessä kohosteinen ja herättää kysymyksen: miten arvio voi olla kliininen?
Kliininen tarkoittaa tietyissä yhteyksissä analyyttista, ja tätä merkitystä todennäköisesti tavoitellaan tässäkin. Samalla tekstin kirjoittajista välittyy kuva ammattilaisina, lääkäreinä, jotka hyvin käytännöllisesti diagnosoivat ja hoitavat potilastaan. (Kielitoimiston sanakirja, s.v. kliininen.) Tätä asiantuntijuutta ja ammattimaisuutta sekä asiantuntijaryhmän itsenäisyyttä korostetaan myös ulkoministeriön asiaa koskevassa viestinnässä.
Pitäisikö nyt siis suhtautua tekstiin puolueettomana, tieteellisenä selvityksenä tai peräti mahdollisimman objektiivisena tutkimuksena? Vai pitäisikö sen ajatella olevan neljän asiaan perehtyneen ihmisen subjektiivinen, sekakoosteinen teksti, jonka laatiminen on väistämättä vaatinut monenlaisia valintoja?
Stubbin objektiivinen keskustelunavaus paradoksiudessaan osuu tietyllä tavalla naulan kantaan. Objektiivinen viittaa tasapuolisuuteen ja puolueettomuuteen; keskustelunavaus taas subjektiivisuuteen ja poliittisiin taistoihin.
Kovin moni suomalaisista tuskin tekstiin perehtyy. Sen sijaan moni perehtyy siitä käytävään keskusteluihin, lehtijuttuihin, haastatteluihin, mielipidekirjoituksiin ja niin edelleen. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että julkisessa keskustelussa pohdittaisiin myös tekstin lajia.
Nähtävissä on jo merkkejä siitä, että tekstiä aletaan käsitellä julkisuudessa tieteellisenä tuotoksena ja sen subjektiivisiakin väittämiä tosina. Esimerkki: Nato-sevitys: Suomen olisi viisainta hakea Nato-jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa. Näin otsikoi juttunsa Itä-Savo 29.4.2016. Jutussa ei millään tavalla pohdita saati kyseenalaisteta tekstin olemusta. Se on selvitys, jonka tekijät ovat asiantuntijoita.
Kun tekstin laji jää (tai tietoisesti jätetään) hämäräksi, sitä voidaan helposti käyttää monenlaisten poliittisten tavoitteiden edistämiseen. Erityisesti Naton kannattajille puhe selvityksestä, raportista ja analyysista näyttäytyy myönteisenä. Naton vastustajat korostanevat mielellään tekstin luonnetta arviona. Vasemmiston Markus Mustajärvi arvioikin tuoreeltaan, että raportti on "käsitteisöltään ja ilmaisutavaltaan osin poliittisesti värittynyt kuvaus" (Kansan Uutiset 29.4.2016).
Joka tapauksessa tämäntapaiset tekstit vahvistavat ajatusta siitä, että Nato on Suomelle todellinen vaihtoehto ja että Nato-jäsenyyteen pitää muodosta kanta. Tässä mielessä kiinnostava on tekstin otsikon mahdollinen-sana: Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.
Tekstin lajin määritteleminen edellyttäisi sekä yksityiskohtaista tekstianalyysia että tekstin tuottamis- ja levittämistavan sekä vastaanoton ja tekstistä käytävän keskustelun analyysia. Välttämätön olisi myös intertekstuaalinen analyysi: mitkä ovat tämän tekstin pohjatekstit, mitä valintoja niistä on tehty? Entä mihin teksteihin tämä vaikuttaa? Ulkoministeriö kertoo, että arvio on "hallituksen käytettävissä ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon viimeistelyssä" (lehdistötiedote 29.4.2016).
Keskustelu jatkuu. Toivottavasti myös avoin metakeskustelu tekstin lähtökohdista ja tavoitteista, valinnoista ja olemuksesta, sen lajista.
