TUTKIJA ANTAA PROPAGANDAVAROITUKSEN

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajaa Mika Aaltolaa haastateltiin Ylen verkkosivujen jutussa 10. helmikuuta. Aaltola kommentoi tulevaa yhdysvaltalaisten F-15-hävittäjien Suomen-vierailua.

Tämäntapaiset jutut ovat haastateltavan ja toimittajan yhteispeliä. Minussa teksti herätti liudan kysymyksiä. Koko juttu vaikutti hyvin erikoiselta. Miksi tällainen juttu oli tehty? Mistä tässä oikein on kyse? Miksi meitä taas opastetaan siinä, mitä saa puhua ja miten? Miksi tällainen hämärä propagandavaroitus? Juttua luonnehtii aukkoisuus: mitä kaikkea jää kertomatta?

Otsikkoon, jutun kärjeksi, oli nostettu Aaltolan kommentti, jonka mukaan ”yhdysvaltalaishävittäjien harjoitus Suomessa voidaan tulkita tahallaan väärin”. KYSYMYKSIÄ: Mikä on oikea tulkinta? Eikö kyse olekaan yhteisharjoituksesta? Ingressissä kerrotaan, että Aaltola ”varoittaa, että toukokuussa Suomeen tulevien yhdysvaltalaisten F-15-hävittäjien vierailua voidaan käyttää propagandan ja disinformaation välineenä”. KYSYMYKSIÄ: Ketä Aaltola varoittaa? Kenet hän ajattelee passiivin voidaan tekijäksi? Kuka voi käyttää vierailua propagandan ja disinformaation välineenä?

Aaltola kertoo, että hävittäjät tulevat ”Karjalan lennoston vieraaksi ja harjoituskumppaniksi” ja kyseessä on ”luonnollinen osa yhteistoimintaa Suomen tärkeän kumppanimaan Yhdysvaltojen kanssa”. KYSYMYKSIÄ: Miksi tarvitsee korostaa vieraaksi ja harjoituskumppaniksi tulemista? Ilmeisesti vieras tulee kutsuttuna? Mitä tarkoittaa selviönä annettu luonnollisuus? Miten niin luonnollinen osa? Mikä olisi epäluonnollinen osa yhteistoimintaa?

Aaltola huomauttaa, että on ”aika harvinaista saada yhdysvaltalaisia tänne noinkin pitkäksi aikaa”. Ja Aaltola jatkaa: ”Tämä kaikki sataa suomalaiseen laariin. Kyseessä on harjoittelu suomalaisissa olosuhteissa keskeisen kumppanimaan kanssa.” KYSYMYKSIÄ: Mitä tarkoittaa, että saadaan yhdysvaltalaisia tänne? Eivätkö tulekaan kutsuttuina? Jos tämä on harvinaista, millä tavalla tämä sitten on luonollista, itsestään selvää? Mistä suomalaisten laarista nyt puhutaan? Keskeinen kumppanimaa, missä mielessä?

Jutussa kerrotaan myös, että ”Jännittyneessä kansainvälisessä poliittisessa tilanteessa tällainen ennalta sovittu vierailu saattaa kuitenkin aiheuttaa vääriä tulkintoja. Aaltolan mukaan harjoitusta voidaan myös tarkoitushakuisesti tulkita väärin – niin Suomessa kuin maan rajojen ulkopuolellakin.” KYSYMYKSIÄ: Miten tähän vierailuun liittyy jännittynyt kansainvälinen poliittinen tilanne? Eikö vierailu olekaan luonnollinen osa yhteistoimintaa? Onko kyse kuitenkin poikkeusoloista, jolloin vierailukaan ei voi olla luonnollista yhteistoimintaa? Voiko vierailu olla muuta kuin ennalta sovittu? Miksi korostaa sitä, että on ennalta sovittu? Ketkä sopivat ja miten? Vääriä tulkintoja, mitä ne ovat, entä oikeat? Voidaan tarkoitushakuisesti? Ketkä voivat, missä tarkoituksessa? Ketkä Suomessa, ketkä muualla?

Näin jutussa: ”Tässä on aina se riski, että harjoitusta yritetään käyttää sellaisessa tarkoituksessa, johon ei olisi aihetta. Kannattaa varautua erilaiseen disinformaatioon ja propagandaan, hän varoittaa. Mahdollinen väärin ymmärtäminen ei Aaltolan mielestä voi olla este sille, että Suomi kehittää omaa puolustuskykyään.” KYSYMYKSIÄ: Riski, kenelle, millainen? Missä tarkoituksessa? Mitä aihetta ei olisi? Kenen kannattaa varautua? Mitä ovat erilainen disinformaatio ja propaganda? Ketkä levittävät disinformaatiota ja propagandaa? Mikä on oikeaa informaatiota, mikä totta? Miksi pitää varoittaa ja ketä? Väärin ymmärtäminen, mitä se olikaan? Miksi tätä harjoitusta kutsutaan Suomen puolustuskyvyn kehittämiseksi? Ketä vastaan Suomen puolustuskykyä kehitetään, ketä vastaan ollaan puolustautumassa?

Eurooppalainen arvoperusta, mitä se on?

Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa on nostattanut poikkeuksellisen rajun keskustelun siitä, mitä presidentti oikein tarkoitti. Esittelin omia ensivaikutelmiani heti puheen jälkeen tässä blogimerkinnässäni.

Kiivas keskustelu tulkinnoista on jatkunut jo monta päivää. Puhe on jakanut kuulijoita: osa on pitänyt puhetta loistavana arvojohtajan puheena; osa on arvostellut puhetta eri syistä, vaikkapa niistä, joita esitin aiemmassa blogimerkinnässäni. Moni on ihmetellyt muun muassa sitä, mitä presidentti tarkoitti puheellaan kansainvälisten sopimusten velvoitteista. Presidentti on itsekin joutunut selittelemään sanomisiaan jälkeenpäin.

Selvää on, että puheessa on paljon tulkinnanvaraisuutta. Itseään miellyttäviä merkityksiä siitä ovat tulkinneet muun muassa monet perussuomalaiset, Rajat kiinni -joukkioon kuuluvat ja hommafoorumilaiset. Monet muutkin kansalaiset ovat erilaisissa haastatteluissa ilmaisseet tukeaan presidentille. Toisaalta esimerkiksi monet vasemmisto- ja viherpoliitikot sekä politiikan tutkijat ovat tehneet puheesta myös vähemmän ylistäviä tulkintoja.

Jos puhetta tarkastelee siltä kannalta, millaisia ideologisia merkityksiä se tuottaa, maahanmuuttokriittisten ilonkiljahdukset ymmärtää. Tarkoitan tässä ideologisilla merkityksillä puheen perustavaa merkitystasoa: millaisia ryhmiä puheella rakennetaan, millaisia ajatuksia oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.

Puheen avainsanat voi ryhmitellä tästä näkökulmasta kahteen joukkoon:

I 
Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma
arvojamme 
arvomaailmaamme
arvojärjestelmäämme
eurooppalaisia arvoja 
eurooppalainen arvoperusta ja järjestys

II
muuttoliike
maahanmuuttovirta
paljolti kansainvaellusta
ihmisvirta
pakolaisia
tulijoiden määrää
hädässä olevia
jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum” (...) turvapaikka väärin perustein tuli
hallitsematon kansainvaellus
hädässä tai vainon kohteena
niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi

Puhuja tulee valinnoillaan rakentaneeksi kaksi ryhmää: me (eurooppalaiset, suomalaiset) ja ne (pakolaiset, hädänalaiset, väärin perustein tulevat). Puhuja tulee rakentaneeksi myös näiden ryhmien välille suhteen: ne aiheuttavat meille ongelmia, jopa uhkaavat arvoperustaamme. Puhe rakentuu tämän vahvan vastakkainasettelun varaan, eikä siitä välity esimerkiksi sellainen perustava ajatus, että kaikki me olemme kuitenkin ihmisiä.

Puhujan useaan kertaan korostamat arvot tuovat puheeseen vahvasti arvottavan elementin. Puheen mukaan on itsestään selvästi niin, että a) meillä eurooppalaisilla on yhteinen arvoperusta ja b) se on parempi kuin tulijoiden arvoperusta./LISÄYS 8.2.: Itse asiassa tulijat näyttäytyvät puheessa arvottomina. Heidän arvojaan ei suoraan mainita. Annetaan kuitenkin ymmärtää, että ovat perustavasti toisenlaiset kuin eurooppalaiset arvot./ 

Ongelmallista ja tulkinnanvaraa jättävää tässä on se, että puhuja ei erittele, mitä tämä yhteinen, tämä hyvä, eurooppalainen arvoperusta tarkoittaa. Hän puhuu, kuin se olisi kaikille itsestään selvää. Samaan tapaan on aiemmin puhuttu suomalaisia koskien myös maan tavasta ja tolkun ihmisistä. Tällainen puhe on vahvasti ohjailevaa ja vaikuttamaan pyrkivää: kaikkien pitäisi ymmärtää, että on tällaisia yhteisiä arvoja, tapoja ja tolkkuja. Yhteistä tervettä järkeä. Sen mukaan tolkun suomalainen toimii!

(Tässä on pakko huomauttaa, että myös natsi-Saksassa valtaosa ihmisistä saatiin uskomaan, että kaikki natsipuuhastelu on terveen järjen mukaista. Tolkullista. Tämä vain osoituksena siitä, että tolkun tolkullisuutta on vaikea nähdä siinä ajassa, jossa tolkkua tolkutetaan.)

Katsotaanpa vielä tarkemmin yhtä kohtaa puheesta, sitä, jossa puhuja esittää vahvoja 'on tehtävä' -ukaaseja:

Ensinnäkin eurooppalainen arvoperusta ja järjestys on turvattava, tästä ei voi olla epäselvyyttä. Toiseksi meidän on autettava niitä, jotka ovat hädässä tai vainon kohteena. Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi.

Puhuja esittää asioita ikään kuin tärkeysjärjestyksessä. Tärkeintä on juuri arvoperustan ja järjestyksen turvaaminen. Toiseksi tärkeintä on hädänalaisten ja vainottujen auttaminen. Tärkeä on huomata myös tämä, että niitä emme voi auttaa, jotka eivät ole hädänalaisia vaan hakevat parempaa.

Mitä voimme tämän perusteella päätellä eurooppalaisesta arvoperustasta? Puhuja tulee tuottaneeksi ideologista merkitystä, jonka mukaan auttaminen ei kuuluisi eurooppalaiseen arvoperustaan. Semminkään siihen ei kuuluu niiden auttaminen, jotka vain tavoittelevat parempaa elämää. Merkittävä ideologinen olettamus on myös se, että hädänalaiset ja parempaa etsivät ovat kaksi toisistaan erillistä ryhmää.

On vaikea uskoa, että presidentti oikeasti on sitä mieltä, että hädänalaisten auttaminen ei kuuluisi arvoihimme tai että se ei seuraisi perustavimmista arvoistamme, mitä ne nyt sitten kenelläkin ovatkaan. Voikin kysyä, tuottaako puhuja tässä sellaisia merkityksiä ja tulkinnan mahdollisuuksia, joita hän ei oikeastaan haluaisikaan tuottaa.

Vai sittenkin... Monia on kylmännyt puheen se kohta, jossa presidentti puhuu asylum-sanasta. Siitä, miten jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja.

Tämän perusteella turvapaikanhakeminen Euroopasta on äärimmäisen helppoa ja mutkatonta. Lapsikinhan tuollaisen yhden pienen sanan oppii. Tätä kohtaa on tulkittu niin, että puhuja unohtaa kaiken sen inhimillisen kärsimyksen, pelon ja tuskan, mikä turvapaikanhakumatkaan merenylityksineen ja rahastetuksi tulemisineen monesti liittyy. On monia, jotka eivät koskaan selviä siihen pisteeseen, että pääsisivät tuon sanan lausumaan.

Miltä ne eurooppalaiset arvot tässä valossa näyttävät? Kylmiltä, kovin kylmiltä.

En pysty sanomaan, mitä presidentti oikeasti tarkoitti. Kovin moniarvoiselta hänen Eurooppansa ei kuitenkaan tämän puheen valossa näytä.

Sen pystyn sanomaan, että puhe todella jättää tulkisijoille ja tulkinnoille tilaa. Valitettavasti.