Alku ja juuri
Ensin tulee mieleen kreikka. Aivan, sieltä strategia on maailmalle lähtenyt, kuten monet muutkin niistä sanoistamme, joista olemme puhuneet sivistyssanoina. Sanan historia on siinä määrin sotaisa, että sen pulpahtaminen puheisiin juuri tähän maailmanaikaan tuntuu ihan luontevalta. Valitettavasti.
Etymonline
Kielitoimiston sanakirja
Hallitusohjelma tekstilajina
Valtioneuvoston verkkosivuilla ovat luettavissa kaikki Suomen hallitusten ohjelmat. Niitä on 73.
Hallitusohjelmat vuodesta 1917
Saatetekstissä sanotaan näin:
Hallitusohjelma on hallitukseen osallistuvien puolueiden hyväksymä toimintasuunnitelma, jossa sovitaan hallituksen tärkeimmistä tehtäväalueista. Niiden muoto on vaihdellut; alkujaan ne olivat pääministerien kannanottoja ja ohjelmajulistuksiaKun tarkastelee ohjelmia vuosikymmenittäin, huomaa, että tämä tekstilaji on vuosikymmenten saatossa muuttunut rajusti. Alkupään tekstit ovat olleet lyhyitä pääministerien puheita, joita on pidetty valtioneuvoston istunnoissa. Teksteissä on liikuttu hyvin yleisellä tasolla Suomen itsenäisyyden turvaamisessa ja kansallisessa yhtenäisyydessä. Ohjelmana on ollut suomalaisuusprojekti: yhteishengen nostattaminen ja uskon valaminen parempaan tulevaisuuteen. Esimerkiksi Svinhufvud 27.11.1917:
Ohjelmat on kerätty eri lähteistä - pääministerien haastattelulausunnoista, sanomalehdistä ja valtioneuvoston pöytäkirjoista kuvanlukijalla ja uudelleen kirjoittamalla.
Järjestyksen ja oikeuspohjan palauttaminen täytyy joka tapauksessa olla uuden, vapaan Suomen hallituksen ensimmäisenä tehtävänä, sillä se on välttämätön edellytys, jotta saisimme suuren päämäärämme, itsenäisyytemme, turvatuksi ja karikosta ohjatuksi selville vesille.
Muutos ohjelmateksteissä alkaa näkyä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa. Pääministeri Urho Kekkosen hallituksen ohjelma 17.3.1950 enteilee jo uusia tuulia: siinä on aluksi tuttu, sanottakoon: strateginen, osa, jossa mainitaan muun muassa ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon. Lyhyen ohjelman loppupuolella kuitenkin luetellaan jo politiikan ja hallinnon eri osa-alueita ja tavoitteita niillä, esimerkiksi: On laadittava useampaa vuotta varten työllisyysohjelma (...)
Hallitusohjelmiin alkaa tulla entistä yksityiskohtaisempaa eri politiikkasektoreiden läpikäyntiä ja entistä yksityiskohtaisempia velvoittavia tavoitteita. Teksti saa myös jäsenneltyä rakennetta. Pääministeri Ahti Karjalaisen hallituksen ohjelma 13.4.1962 on rakennettu väliotsikoiden ja aakkostuksen varaan; siinä edestään A:sta F:ään: A. Yleinen talouspolitiikka (...) Eräitä muita päätöksiä.
Pääministeri Kalevi Sorsan hallituksen ohjelma 4.9.1972 on jo tiukka ja pääosin yksityiskohtainen asialista, jossa käsitellään tarkasti eri hallinnonalat ja luetteloidaan yhteensä 45 toimenpidettä, jotka hallituksen on tarkoitus viedä läpi. Muutos aiempaan on selvä. Niin sanottu toiviopuhe on jäänyt vähemmälle ja konkreettinen tavoitepuhe on vallannut alaa. Toki tavoitepuhe sisältää paljon epämääräistä pyrkimistä ja selvittämistä sekä turvaamista ja parantamista. Tyyli ei kuitenkaan enää ole yhtä lennokas tai ylevä kuin itsenäisyyden alkuaikojen ohjelmissa. Suomalaisuudenrakentamisprojekti on saatu siihen vaiheeseen, että asiat, jotka pitää hoitaa, ovat nyt entistä käytännönläheisempiä ja konkreettisempia.
Vuosien saatossa hallitusohjelmat siis pitenevät, pääosin konkreettistuvat ja jäsentyvät aivan uudella tavalla hallinnonalojen ja politiikkalohkojen varaan. Tyyli muuttuu ylevähköstä toiviopuheesta tavoitteellisuutta korostavaksi asioidenhoitamispuheeksi.
Viimeisin suuri käänne tekstilajin historiassa tuntuu olevan pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma 17.4.2004. Kun Lipposen hallituksen 1995 ohjelma oli mahtunut pariinkymmeneen liuskaan, Jäätteenmäen hallituksen ohjelma on yli 50-sivuinen teos. Voidaan sanoa, että hallitusohjelmista oli tullut kansineen ja sisällysluettelioneen jäsenneltyjä teoksia, jotka julkaistiin kuin uutuuskirjat. Huippunsa kehitys sai pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen lähes 150-sivuisessa ohjelmassa. Tilanteeseen kiinnitettiin huomiota julkisessa keskustelussa, esimerkiksi Demokraatin pääkirjoituksessa 20.2.2013: Yleinen arvio on, että hallitusohjelmat ovat paisuneet yli äyräiden.
Tekotapa
Ohjelmien pitenemisessä ja monimutkaistumisessa näkyy varmasti myös niiden tekotapojen muuttuminen ja yleinen puolueiden välisten suhteiden muuttuminen. Ohjelmia valmistellaan pitkään ministeriöissä, puoluetoimistoissa ja monissa muissa organisaatioissa ja yhdistyksissä.
Hallitusohjelmiin pyritään saamaan lobbaamalla erityisiä kohtia, jotka sitten velvoittavat hallitusta tietynlaisiin toimenpiteisiin kautensa aikansa. Pyrkijöinä ovat erilaiset etujärjestöt ja muut yhteiskunnassa vaikuttavat toimintaryhmät.
Ohjelmista on vähitellen tullut todellakin toimintaa melko tarkasti ohjaavia tekstejä. Ei olekaan ihme, että on puhuttu siitä, miten ohjakset, tekstit, ovat kiertyneet poliitikon käsien ja kaulankin ympärille. Hallitukset tuntuvat hirttyvän ohjelmiinsa. Nopea reagointi esimerkiksi taloustilanteiden muuttumiseen on tullut vaikeaksi. On alettu kehitellä puolivälitarkasteluja ja muita tekstuaalisia korjausliikkeitä.
Ottiko ohraleipä?
Hallitusohjelmien olemukseen alettiin kiinnittää erityistä huomiota Jyrki Kataisen hallituksessa. Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen asetti marraskuussa 2013 osana keskushallinnon uudistushanketta niin sanotun OHRA-hankkeen. Tavoitteena oli
vahvistaa valtioneuvoston strategista ohjausta ja saada valtioneuvostossa tehtävä politiikka-, lainsäädäntö- ja resurssiohjaus yhtenäisemmäksi sekä vahvistaa niitä tukevaa tietopohjaa ja toimeenpanokykyä.
Hankkeen raportti valmistui tammikuussa 2015. Valtioneuvoston viestintäosasto tiedotti asiasta näin:
Kun hallituksen keskeiset tavoitteet ovat selkeät ja prosessit ohjataan tukemaan näiden saavuttamista, saadaan voimavaroja ja voimaa todellisten muutosten aikaansaamiseen. Jotta tässä onnistuttaisiin, tarvitaan hallitukselle strategiaprosessi, jota tuetaan johdonmukaisesti tiedolla. Näin ehdottaa valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian valtion ohjausjärjestelmän kehittämistä selvittänyt yhteishanke (ns. OHRA-hanke). Hallituksen työlistalle nostettaisiin kolmesta viiteen isoa yhteiskunnallista kysymystä, joiden ratkaisemiseen poliittista työtä ja voimavaroja erityisesti kohdennettaisiin. Raportin ehdotukset koskevat seuraavaa hallituskautta. Hankkeen keskeinen ehdotus on uudenlainen hallituksen strategiakokonaisuus. Hallituksen strategia muodostuisi kahdessa vaiheessa: hallitusohjelman laadintavaiheessa ja välittömästi sitä seuraava hallituksen toimintasuunnitelmavaiheessa.
Päätöksistä muutoksiin. Valtion ohjausjärjestelmän kehittäminen – hankkeen raportti ja toimenpidesuositukset
Keskusta, kokoomus ja Sitra aktiivisia
Jo ennen tätä julkistusta esimerkiksi keskustan Juha Sipilä oli vaatinut, että puolueet tuovat esiin tulevassa vaalikamppailussa muutamia keskeisiä strategisia tavoitteitaan. Myös Sitrassa oltiin asiassa aktiivisia. Ensimmäisenä strategisen hallitusohjelmansa kanssa julkisuuteen tuli keskusta, ja keskustan paperissa nähtiin yhteyksiä Sitran kaavailuihin.
Johannes Kotkavirta: Kuin kaksi marjaa – Kopioiko keskusta ohjelmansa Sitran työpaperista? (Iltalehti 30.1.2015)?
Iltalehden Johannes Kotkavirran haastattelema keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen jopa ilmaisee, että Sitra olisi hänen mielestään aivan sopiva hallitusohjelman kirjoittaja! Tosin haastattelusta käy ilmi, että Laanisen mukaan Sitra toistaa keskustan ideoita, ei päinvastoin.
Seuraavaksi oman strategiapaperinsa ja viisi pointtiaan toi julki kokoomus. Siinä huomiota kiinnittää neljän pääkohdan samankaltaisuus verrattuna keskustan viiteen pointtiin. Sekä keskusta että kokoomus visioivat työstä, osaamisesta, hyvinvoinnista ja ekologisuudesta.
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Politiikka/Keskustan-viisi-tavoitetta
http://www.kokoomus.fi/strateginen-vaaliohjelma/
Puheet päreiksi Yle Puheen Politiikkaradiossa 6.2.2015
Strategiapeliä?
Muut puolueet eivät ole omia pointtejaan julkaisseet. Erityisesti huomiota kiinnittää perussuomalaisten toiminta. He ovat lähteneet vaalikamppailuun omalla ohjelmapaperillaan, joka käsittelee maahanmuuttoa.
Paperin jyrkähkö sävy panee miettimään, pelaako puolue nyt itseään ulos hallituksesta. Kielteinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja tämän asian nostaminen ykkösteemaksi voi koitua strategisissa hallitusneuvotteluissa kompastuskiveksi. Jos Soinin leiri pitää näistä strategisista tavoitteistaan kiinni, mahtuuko se hallitukseen minkään muun puolueen kanssa? Onko tämä suorastaan tietoinen strategia? Onhan arvailtu sitäkin, että hallitukseen meno olisi kuolinisku perussuomalaisille ja heidän populistiselle linjalleen.
http://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/puolueohjelma/
Nyt on kyselty aiheellisesti, miten seuraavan hallituksen ohjelma oikein kirjoitetaan. Kirjoittaako sen Sitra vai kirjoittavatko sen puoleiden käyttämät ajatushautomot tai mainostoimistot?
Jos ja kun tuleva hallitusohjelma on muutaman sivun mittainen strateginen toiviopaperi ja varsinaiset tarkemmat neuvottelut, toimintasuunnitelmaneuvottelut, käydään vasta sitten, kun hallitus on saatu kasaan, kuinka vaikeiksi nämä strategiaa täsmentävät neuvottelut oikein käyvät? Vaikutelma on nyt se, että hallitus varmasti saadaan nopeasti kasaan vaalien voittajapuolueista, todennäköisesti niin, että ykkönen eli keskusta ja kakkonen ovat hallituksen runkona. Pienpuolueiden kannalta näyttää hankalalta: ne on leimattu tällä vaalikaudella päästösten jarruttajiksi.
Mutta miten onnistuvat hallitukseen tulevan kahden tai todennäköisemmin kolmen suurehkon puolueen neuvottelut yksityiskohtaisesta asialistasta ja tuleeko hallituksesta toimintakykyinen? Tämä on täysin arvailujen varassa.
Samalla herää kysymys, millaiseen testiin uusi hallituksenmuodostamismenettely nyt joutuu. Onko tämä todellakin oikea aika ryhtyä tällaiseen riskibisnekseen? En oikein tiedä, mitä ajatella. Selvältä tuntuu, että ainakin keskusta ja kokoomus ovat strategisen hallitusohjelman kannalta. Muiden puoleiden kanta on jäänyt minulle epäselväksi.
Kyse on tietysti myös siitä, mitä äänestäjille kerrotaan ennen vaaleja. Startegiset ehdotukset hallitusohjelmaksi eivät riitä tyydyttämään valveutuneen äänestäjän tiedonjanoa. Lyökää leikkauslistanne pöytään, puolueet! Sellaisia joudutte kuitenkin viimeistään hallitusvastuussa laatimaan. Tästä ovat kai useimmat asiantuntijat yksimielisiä.
Todellakin hallitusohjelma?
Keskusta ja kokoomus ovat siis esittäneet omat strategiapaperinsa. Huomio on kiinnittynyt puolueiden näissä yhteyksissä mielellään käyttämään sanaan hallitusohjelma.
Sillähän ovelasti tehdään itsestään selväksi ajatusta, että mainittu puolue on tosiaankin tekemässä hallitusohjelmaa, siis on mukana hallituksessa. Vastaavaa oveluttaa oli aikanaan Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjassa, jossa käytettiin iskulauseketta Työväen presidentti. Sanasta työväen kohistiin paljon; samalla pidettiin ikään kuin luonollisena, että Niinistöön voidaan liittää sana presidentti. Oivallista luonnollistamista ja aivopesua!
Mutta: Strateginen hallitusohjelma ei ole varsinainen hallitusohjelma siinä mielessä kuin hallitusohjelmat on ymmärretty sanotaanko 1950- ja 1960-luvulta lähtien. Pikemminkin kyse on visiosta, toivio- ja haavepaperista. Varsinainen yksityiskohtaisempi vääntö ja ohjelmatyö alkaa, kun hallitus on muodotettu. Strategisen ohjelman lisäksi on laadittava toimintaohjelma, ja toimintaohjelma väistämättä tulee sisältämään arvoperusteisia arvioita siitä, mistä rahaa kerätään ja mihin sitä sijoitetaan, mihin taas ei. Leikkauslistojakin siis.
Strateginen hallitusohjelma näyttää pahimmillaan äänestäjien sumutukselta ja hölynpölyltä: hämärältä, hämäävältä tekstihässäkältä. Me kansalaiset vaadimme enemmän!
Sekin vielä, että strateginen hallitusohjelma ei tietenkään ole uusi keksintö. Samalla tavalla kuin keskusteluissa nostetaan esiin aina välillä vanhoja sanoja (kuten suomettuminen, konsensus ja yhteiskuntasopimus), poliittisessa toiminnassa laajemminkin palataan välillä alkuruutuun. Näin on käymässä nytkin: jo itsenäisyyden alkuajan hallitusohjelmat olivat mitä suurimmassa määrin strategisia hallitusohjelmia.
Mitähän tästä paluusta menneisyyteen ptäisi ajatella? Onko taas aika aloittaa voimallinen suomalaisuudenrakentamisprojekti? Onko itsenäisyytemme uhattuna? Millaista yhteiskuntasopimusta nyt tavoitellaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti