Yhä useammin kuulee puhetta siitä, että se ja se on rasisti. Mitä nämä X = Y -tyyppiset lauseet voivat tarkoittaa?
Tällaiset lauseet ovat suhdelauseita. Suhdelauseet ilmaisevat yleensä jonkinlaista samuutta (x on y), kuten näyttäisi olevan tässä rasistitapauksessakin. Suhdelauseet voivat olla luonnehtivia (esim. Talo on sininen tai Talo on hotelli.) tai identifioivia (esim. Sininen talo oli Samuli Paulaharjun koti.).
Entäpä Jussi on rasisti -lause? Siinä selvästi rakennetaan suhdetta kahden entiteetin välille: ensimmäinen on nimetty Jussiksi, toinen rasistiksi. Lauseen informaatiorakenne on sellainen, että Jussi esitetään ikään kuin tuttuna; Jussista sanottu uusi asia on rasistisuus. Kolmannen persoonan väitelauseessa tämä informaatio näyttäytyy kiistattomana, totena.
Jussi on rasisti -lauseen suhde on selvästikin luonnehtiva: rasistisuus luonnehtii Jussia. Jos kyse olisi identifioivasta suhteesta, lauseen Jussi ja rasisti voisivat vaihtaa paikkaa maailman olioita kuvaavan merkityksen olennaisesti muuttumatta (informaatiorakenne ja sitä myöten tekstuaalinen merkitys kyllä muuttuisivat). Rasisti on Jussi -lause tarkoittaisi lähinnä sitä, että aiemmin on esimerkiksi keskusteltu, kuka viidestä puheena olevasta henkilöstä on rasisti ja lopulta paljastetaan, että se on Jussi. Toisaalta kyse voisi olla sen merkityksellistämisestä, että kaikkia rasisteja voidaan kutsua Jusseiksi. Mutta lienee viisainta hylätä tämä ajatuspolku tähän.
Jos ja kun Jussi on rasisti on luonnehtiva suhdelause, mitä se luonnehtii ja miten? Kyseessä on selvästikin tietty tuttu Jussi-yksilö, johon liitetään luonnehdinta rasisti.
Loppu onkin spekulaatiota. Mitä rasistilla tarkoitetaan? Me voimme melko kiistattomasti luonnehtia vaikkapa, että Jussi on poliitikko, Jussi on kielentutkija ja Jussi on suomalainen. Poliitikkous, kielentutkijuus ja suomalaisuus näyttäytyvät suorastaan milteipä objektiivisina totuuksina (tosin suomalaisuus voi tarkoittaa suppeammin vain Suomen kansalaisuutta tai laajemmin esimerkiksi suomalaisuutta, Suomessa asumista tms., johon ei liity kansalaisuutta).
Sen sijaan rasistisuus on toista maata. Jos halutaan sanoa uskottavasti, että Jussi on rasisti, joudutaan joka kerta erikseen määrittelemään, mitä rasistilla kulloinkin tarkoitetaan. Lisäksi on harkittava tarkkaan, voiko tällaisen luonnehdinnan aukottomasti liittää ihmiseen niin, että siitä näyttää tulevan hänen luonnollinen ja ehkäpä suorastaan pysyväksi arveltu ominaisuutensa.
Olenkin sitä mieltä, että Jussi on rasisti -tyyppiset lauseet ovat välillä leimaavuudessaan epäreiluja, jopa epätosia. Kohtuullisempaa kuin luonnehtia ihmistä olisi arvioida ihmisten kulloisiakin puheita ja muita tekoja. Onko niissä jotain sellaista, jota yleisesti pidetään tai voi hyvin syin pitää rasistisena? Tukevatko ja luovatko ne sortavia ja syrjiviä vastakkainasetteluja? Myös sanomattomuuden ja muun tekemättömyyden arviointi on paikallaan: hyväksymmekö hiljaisesti?
En hyväksy minkäänlaisia rasistisia tekoja eikä kenekään pitäisi mielestäni hyväksyä. Siitäkin huolimatta väitän, että ihmisen luonnehtiminen rasistiksi on erittäin jyrkkä kielellinen teko. (Itsekin olen toki tähän sortunut.) Voisi ajatella, että tämäntapainen leimaaminen on juuri rasistisessa kielenkäytössä tavallista, kun eri vähemmistöihin kuuluvia luonnehditaan milloin miksikin suhdelauseleiden avulla: X on jutku, nekru, parasiitti ja niin edelleen.
Haluan päivä päivältä enemmän uskoa siihen, että kukaan meistä ei ole jäännöksettömästi rasisti. Sellaisetkin lajitoverit, jotka toistuvasti tekevät rasistisiksi määriteltävissä olevia tekoja, voivat ravistautua niistä irti. Meidän on tavalla tai toisella luotava sellainen yhteiskunnallinen ilmapiiri, joissa tämä ravistautuminen tulee entistä hyväksyttävämmäksi. Ja maailma pelastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti